Talkkarista rakastajaksi

Chiang maihin päästyäni alkoi "Robin metsästys". Amerikkalais herra, kun oli sattunut tapaamaan Bangkokissa viihtyessään keski-ikäisen thai-ladyn, joka taasen oli puolestaan avaamassa uutta, porealtailla ja jättitelevisioilla varustettua, guesthousea Chiang maihin ja mutkan jos toisen kautta pyytanyt Robia uuden majapaikkansa talonvahdiksi.
Robin sahkopostilla lähettämät paikanohjeet kädessäni kävelin pitkin Chiang maita ja törmäsin siinä matkanvarrella vanhaan ruotsalaistuttuuni Vientianesta, joka hetken mietittyään muisti kuka olen ja kertoi Watin (laolaisen tuk-tuk kuskin) ikävöimän minua. Wat oli hävittänyt sähkopostiosoitteeni tulvassa, mutta naapurimaan toverini oli palaamassa takaisin Laosin pääkaupungin vilinään, joten voin vain toivoa, että kuitin kulmaan kirjoittamani osoite löytää tiensä perille maailman symppiksimmän tuk-tukkuljettajan hyppysiin. (Oli pakko katsoa vilkaista Watin kuvaa kamerassa. Voi toista.)
Lopulta löysin Ginger housen, thai-ladyn omistaman guesthousen ja aikani alaoveen koputeltuani kävelin sisällä huhuilemaan ja löysinkin sieltä elämää yhden thainaisen verran, joka vähemmän ystävällisesti kertoi minulle, etten tule löytämään ketään Robia kyseisestä paikasta. Silti herran mustat sandaalit nököttivät kauniisti vierekkäin yläkertaan johtavien rappusten juurella. Minkäs teet?
Hämmentyneenä, rinkan kantamisesta väsyneenä ja hippusen verran suutahtaneena raahasin itseni lähimpään internetkahvilaan ja lähetin -ei niin kaunokirjallisen- sahköpostiviestin amerikkailaisystävälleni. Samalla luin pallontallaajatutulta (www.pallontallaajat.net) tulleen sähköpostiviestin, jossa hän ilmoitti saapuvansa Chiang maihin seuraavana aamuna ja ehdotti tapaamista. Siinä tohinassa jäi viesteihin vastaamatta ja vielä tovin jos toisen rinkkaa lisää kanniskeltuani löysin halvan (ja ikkunattoman) huoneen tulevaksi yöksi.
Illallisen syötyäni painelin Night bazaarille tekemään viimehetken tuliaisostoksia ja sieltä sitten löysin Robinkin ja kaikesta hämmennyksestä huolimatta jälleennäkeminen oli riemukas. Oli ollut molemmilla ikävä. Siihen hetkeen jäi myös ostoksienteko, kun suuntasimme lähimmälle terassille selvittelemään tilannetta (mistä en halunnut mitään sen kummempaa selkoa). Jaoimme olutpullon jos toisen siinä rupattelumme lomassa ja ymmärsimme (tai vähintään luulimme oluen hienoisella avustuksella) ymmärtävämme toisiamme todella hyvin. Keskustelut leijuivat vapaasti aiheesta toiseen. Me kummatkin nautimme illasta kovasti toisin kuin Robia talonvahdiksi pyytänyt thai-lady, joka mustasukkaisuuspuuskissaan lähetteli Robille viestejä kuinka "Rob nyt pettää häntä" jne. Nopeaa nousua uraputkessa: alle viikossa talkkarista rakastajaksi.
Haettiin Robin kamat pois ladyn luota puolenyön tienoilla, myöhemmin pieniä hankaluuksia aieheutti tavaroista puuttunut passi, jonka guesthousen omistajatar oli käynyt leikin tiimellyksessä nappaamassa Robin repusta ja etsimme itsellemme yhteisen huoneen (budjettimatkaajana on normaalia maksaa kahta guesthousea samalle yölle). Oluset olivat sopivasti hurahtaneet nuppiin, joten otimme ystävämme Vaaleanpunaisen pantterin mukaan ja lähdimme vielä yhdeltä aamulla kuuntelemaan musiikkia reggaetelttaclubille. Yö jatkui pitkälle yöhön ja vielä pidemmälle aamuun, koska pelkän yleisen aivotoiminnan lisäksi juomamme oluset olivat vaikuttaneet merkittävällä tavalla myös muistiimme emmekä löytäneet varaamaamme guesthousea mistään. Kummallakaan meistä ei ollut hajuakaan paikan sijainnista tai edes nimestä. Kahdeksan maissa aamulla, jo toivoni menettäneenä istahdin kadunreunaan ja aloin känkkäränkätä kun Rob tuli ilmoittamaan löytäneensä etsimämme paikan.
Oi, tulleen unen ihanuutta.
Myöhemmin päivällä hipsin takaisin "omalle guesthosuelleni", keräsin kamani kokoon ja luovutin huoneeni. Ituin paikan ravintolaan aamukahville. Aikani siinä ajatuksiini vaipuuneena istuttuani huomasin sisään saapuneen pojan vilkuilevan minua. Hetken päästä kuulin tutun kysymyksen: "Where are you from?" ja yhtä tuttuun tapaan kuulin itseni vastaavan:"from Finland." Seuraavat sanat tulivatkin sitten täytenä yllätyksenä, kun edessä seisova poika kysyy minulta suomeksi: "Oletko Sanna.. eikun Heidi?"
Maailmankaikkeus puolellani. Näyttämässä ihmeitään. Taas.
Edessäni seisoi pallontallaajatuttavani Teemu, ihka elävänä. Emme olleet koskaan aiemmin tavanneet, olin unohtanut vasta hänen sähköpostiinsa edellisillan sähellysessä ja kaikista Chiang main tuhansista guesthosueista hän oli päätynyt kysymään huonetta juuri siitä samaisesta, mistä minä suunnitelmieni äkkiä muututtua, väsyneenä ja kikkuisena varannut huoneen ja missä en ollut edes nukkunut.
Teemu auttoi mut ylitse karmeasta krapulastani mielenkiintoisella seurallaan.
Suussa sulavaa Pad thai:ta (paistetut nuudelit) ja kieleltä huolettomasti hyppivää suomenkieltä. Mitä muuta voi pohjoisentyttö toivoa.

Illalla oli aika sanoa jäähyväiset. Minulta halaus Robille. Robilta minulle ja matkaseurakseni lähteneelle Vaaleanpunaiselle pantterille, joka oli matkannut amerikkalaisseurassa jo iät ja ajat. Robilla näytti olevan hyvin vaikeaa sanoa heipat pehmeälle ystävälleen, vaikka oli jo edellisyönä antanut isällisen lupansa Pantterille lähteä matkustamaan hetkeksi naisseurassa. Vakuuteltuani aikani palauttavani Pantterin takaisin isähahmonsa turvalliseen huomaan loppusyksystä ja kysyttyäni Pantterilta itseltään oliko hän muutanut mieltään ja kielteisen vastauksen saatuani repäisin pikkuystävämme Robin käsivarsilta. Hain rinkkani säilytyksestä (jossa sieltä oli hävinnyt täysi hajuvesipullo, kaksi munalukkoa sivutaskusta ja eurokolikot pikkupussukasta. Toivottavasti se joku nykyään haisee hyvälle ja sai arvokkaat kahdeksan euroaan turvallisten Abloy-lukkojen taakse.) ja lähdin yöbusilla kohti Bangkokia.

Kyllä jännitti Bangkokiin päästyäni. Juoksin siellä ja täällä etsimässä yhtä ja toista "tarpeellista". Sandaalit intianmarketilta. Koruja Khao sanilta. Riippumattoja pikkupojalta.
Viimeisen Thaimaa-iltani pelastukseksi tapasin hollantilaistuttavani Mondulkiristä, jonka kanssa pääsin purkamaan lähtötunnelmia.
Ja matka oli pitkä joskaan ei hikinen.

Olen Suomessa. Täällä kesä tuoksuu kodilta.