Halitusta ja pussikeittoja

Irkutskissa ollaan. Paa jumittaa pahemman kerran, kun ei tullut nukuttua viimeyona lahestulkoon yhtaan. Juttua ei synny, vaikka tarinaa olisi paljon.. Eika viitsisi millaan maksaa tasta kuvaruudun tuijottamisesta. Edellamainituista syista kuvaan matkaan ryhmamme junassa rustaaman mustalaisen paivakirjan sanoin:

Rauhallisten unien jalkeen herasi jo hamartyvaan paivaan. Paivan suurimmat paatokset liittyivat erinaisiin keittoyhdistelmiin. Hamartyvassa illassa ajattelimme, kuinka hienoa on tuntea. Ihmiset keskustelevat itselleen tarkeista asioista, jotkut tuntevat niiden olevan uusia. Toinen loytaa istestaan uusia puolia, toinen taas kuinka unohtaa itsensa. Kukin tavallaan. Itsestani en viela tieda, tahdon paljon, mutten mitaan erityista. Huh, mika tunnelma sisalla, mika ristiriita. Kuitenkin kaikki on yhta juhlaa talla hetkella. Kuppi teeta, toisille olutta. Jokainen tekee, mita tekee.. Ystavyys ovat kuin viini, paranee vanhetessaan. Mita ihmetta tapahtuu seuraavaksi.. Kukapa tietaa mita seuraavaksi tapahtuu? Onko silla mitaan merkitysta? Seuraavaksi saattaa hyttiemantamme vaikka taas taluttaa minut ulos taalta ja ehka jaan yksin keskelle Siperiaa. Niin kay jos niin on tarkoitus kayda. Voi olla, etta elamani tarkoitus on elaa maajussina keskella Etela- Siperiaa. miksi en viettaisi loppuelamaani Etela-Siperiassa? Silla karvalakki mummot, vodka ja lumi tuntuu juuri silta mita olen aina kaivannut. Aroilla vaeltaminen korvaisi Pohjanmaan ja se vodka.. eihan tassa suurta eloa ole. TAlvi lienee kuukauden pidempi. Ilmapiiri on kuitenkin lammin.. joten se sulattanee syvimmankin jaan. Se kaikki baltika olut.. mutta joinain hetkina pelkaa, etta eras venalainen nainen tulee kaymaan..Voi siis olla, etta jossain vaiheessakaipaus kohti jotain muuta ja lampimampaa kohden tulee. Oli talvi tai kesa omapaikka loytyy kun.. On sen aika. Kun nouset ilmaan, onsun avattava siipesi, silloin on sun valinta milloin laskeudut.