Onks pakko jos ei haluu

Loistavat fiilikset, vaikka onkin jaanyt muutamat maitohapot syomatta ja taytyy olla varuillaan, etta naistenhuone loytyy koko ajan lahettyvilta.
Paatin nyt lukijoiden sanomattomien toiveden mukaisesti liittaa tahan vahan faktaakin tapahtumien kulusta.. Olemme siis edelleen Mongoliassa, jossa asuu noin 2,5 miljoonaa ihmista. Taalla huomaa hyvin tulleensa Aasiaan: vastaantulevat lankkarit ovat lahinna turisteja ja buddhalaisuus on esilla nakyvasti. Ulaan Baatarissa, paakaupungissa asustaa melkein puolet maan vaestosta ja se on hyvinkin lansimaalaistunut kaupunki. Vaki vaikutti olevan suorastaan riemuissaan isoherra ison, Bushin, vierailusta. Valilla seisoessaan kerrostalolojen valissa, voisi yhta hyvin luulla seisovansa jossakin Suomen lahioista. Lahempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, etta "varakkaan pinnan" alta loytyy se taysin vastakkainenkin puoli. En tieda, mutta vaikuttaa silta, etta Mongolian hallitus on paattanyt saastaa kaivonkansiin ja niiden asentamiseen kaytetyt rahat ostoskekuksien rakentamiseen.. Koko ajan saa olla varuillaan liikkuessaan ihmisvilinassa. Jos et meinaa heittaa henkeasi sekopaisessa liikenteessa, niin seuraava askeleesi saattaa vieda sinut keskella katua sijainneen kaivon pohjalle. Lansimaalaistuneet nuoret ja vahan vanhemmatkin kaupunkilaiset, luovat milenkiintoisen nakyman kaupunkiin, kun vierella kavelee vanhoja kansallisvaatteita edelleen kayttavia kulkijoita.
Ja tiedoksi viela kaikille, etta mongolialaiset arvostavat koulutusta: noin 98 prosenttia vaestosta on lukutaitoisia (Lonely Planet: Mongolia 2005)

nyt sitten siirrynkin diipadaapaan.. Eilen iltapaivalla jatkettiin tallaamista ympari ampari kaupunkia ja kavimme muunmuassa syomassa koko porukan voimin. Taalta on hieman hankalaa loytaa kasvisruokaa ja se vei koko joukon kalalinjalle. Tutustuimme temppelialueeseen ja siirryimme gueshousen lampimaan tunnelmaan jo hyvissa ajoin. Meille tarjottiin erilaisia mahdollisuuksia tutustua paikalliseen luontoon ja "aitoon" elamantapaan retkien muodossa ja siita syntyivat tahan mennessa ensimmaiset ristiriidat joukkiomme keskella. "onks pakko, jos ei haluu." Ei ole, ei. Meinasi aluksi unohtua itsekkaalta Heidilta, se vapauttava totuus, etta jokainen voi tehda, olla ja menna juuri niinkuin haluaa ja ei ole mikaan ongelma, kayda valilla poikkeamassa omilla teillaan ja palata sitten tutun ja turvallisen ryhmahalin suojiin. Johtuiko sitten edella mainitusta, unenpuutteesta vai yksinolon halusta, mutta eilinen ilta oli ristiriitojen selvittelya oman paan sisalla. Nukuin ja herattyani olin karttyinen kuin talviuniltaan heratetty karhu. Ilta meni kirjaa lukiessa ja muutamaa kysymysta paassa pyoritellessa. Lahempana puolta yota vietettiin Annan kanssa juttutuokiota naapurihuoneen brittien ja jenkkien kanssa ja mieli siita sitten parani. Aamulla en voinut ymmartaa miten olin voinut antaa joidenkin noin vahapatoisten asioiden vaivata mieltani. Kysymys oli siis retken kohteesta, pitudesta ja Kiinaan siirtymisen ajankohdasta. Nyt on kuitenkin paatetty niin, etta huomenna lahdemme aamusta kansallispuistoon ja ratsastamaan. yon nukumme jurtassa ja torstai paivana palaamme tajaisin. Perjantaina jatketaankin sitten jo Kiinan puolelle ja edessa on reilut 20 tuntia junassa ja sitten samanlaiset bussissa. Suunnitelma paatetty, ketaan ei pakotettu ja mieli lepaa. Kylla elama on ihanaa!
Tanaan oli pakko kayttaa puolet valoisasta ajasta romaanin saattamiseksi loppuun, koska maalimani pyori uhkaavasti kirjan tapahtumien ymparilla. Loistava teos muuten, tuo Tuulen varjo, jonka kirjoittajaa en nyt millaan muista. Anni, Hannele ja Vili- Vilperi olivat aamupaivalla seuraamassa buddhalaista seremoniaa ja illalla kuvaamassa kaupungin laidoilla jurttia. Tientenkaan unohtamatta punaviinilasillista, jonka joivat shampanjalaseista. Kerron taman vain siksi, etta myohemmin tanaan pitaisi kuulemma kayda katsastamassa muutama paikallinen lisaa.. :) Huomenin aikainen heratys taitaa kuitenkin sitoa meidat tiukasti kerrossankyjen uumeniin. Jani, Anna ja mina kavimme kavelylla ja loysimme tiemme vanhaan, luultavasti jo kaytosta poistettuun huvipuistoon, jossa tutkimme hienoja, vanhoja puustaveistettyja satuhahmoja ja muuta kummallista. Sisaankaynnin sijasta paatimme hyppia yli aitojen, vaikkakin uloskaynti kavi avoimesta portista. Rakas ystavamme Kaivosmies Juha on panostanut tanaan muunmuassa kodinhoitohommiin ja pesetti seka omat etta ex- vaimonsa pyykit ja kunnostautunut huolehtimaan nestetasapainon yllapitamisesta majapaikan olohuoneessa. Nyt herra otti iltalenkin viereiseen saunaan ja kokovartalohierontaan. Taytyy kiirehtia takaisin guesthouselle, silla jokainen meista haluaa olla nakemassa edella mainitun henkilon naaman, hanen palatessaan takaisin.