Tahdet, tahdet

Armoton krapula. Paa jumittaa pahemman kerran nain vimmeisen Mongolia paivan kunniaksi.. Lahdetaan tanaan matkaamaan Kiinan rajalle ja liput oli niin edulliset, etta paikallista valuuttaa jai rutkasti yli.. Mitenkas muutenkaan sita voisi kuluttaa, kuin paikallisessa yokerhossa.. Tanaan on hyva paiva havita maisemista, silla muut hostellivieraat arvostivat yollisia laulutuokioitamme varmasti yhta paljon kuin me..

En tieda kuinka kertoisin retkestamme kansallispuistoon. Sita rauhaa, hiljaisuutta ja kauneutta on vaikeaa kuvailla sanoin. Kaikki se on painettu syvalle kauniiden hetkien muistoihin. Toissapaivana lahdimme siis luonnon helmaan. En osaa sanoin kuvailla fiilista, joka syntyy istumisesta korkean kallion kielekkeella, taydessa hiljaisuudessa. Aurinko paistaa ja lammittaa seka kehon etta mielen. Alhaalla juoksee lauma lehmia ja voit kuulla lintujen siipien havinan..

Yovyimme jurtassa. Teimme perinteisen sukupuolijaon ja heitimme teinierottelun historiaan. Paivalla paasimme ratsastamaan. Tosin ei niin perinteisesti kuin tietamattomampi saattaisi kuvitella, silla nama ponin kokoiset ratsut eivat totelleet meidan avujamme, vaan ainoastaan (komean) oppaamme aanta. Veli- Vilperi, joka niin kovin etukateen jannitti elamansa ensimmaista kertaa selassa hevosen, yritti kaikin keinoin saada ratsuaan laukkaan, mutta kovasta yrityksesta huolimatta joutui tyytymaan tasaisen tappaavaan tallusteluun. Hevostelu ei yltanyt lahellekaan odotuksia. Se mita jai kateen oli jaatyneet varpaat ja sormet.

Illalla nautimme isantien valmistamista maukkaista aterioista ja hyppelimme lahestulkoon alusvaatteisilla poikien jurtassa. Komea mies tiesi kuinka lammittaa. Pojat yrittivat saada ryhman toivomuksesta siskonpedin aikaiseksi, mutta sankyjen liikuttelu jurtasat toiseen osoittautui ylitsepaasemattomaksi tehtavaksi. Laulu raikui ja kitara soi. Myos yhteisleikit olivat kunniassaan. Yolla ryhmahalitimme tahtitaivaan alla ja siita syntynytta tunnetta on vaikeaa kuvata. Ryhmahali juoksu alavassa maassa ei onnistunut yhta sujuvasti. Paadyimme nukkumaan omiin jurttiimme ja yolliset hikoilut ja vuoroin jaatymiset loivat oikeanlaista tunnelmaa. Kokonaisuudessaan retki oli mita mahtavain. Oli hyva paasta pois UB:n saastesumusta ja vetaa keuhkot tayteen puhdasta ilmaa. Jokaisen meista pitaisi pyrkia silloin talloin paasemaan pois kaupunkien arsykkeiden tulvasta ja yksinkertaistaa, jotta kuulisi paremmin oman sisaisen aanensa..

Melko tyhjassa nettikahvilassa soi Nightwish.