Sade auringon

Asken paasi luikahtamaan sadelapsonen auringon lapi harmaan pilviverhon ja jos tarkaan katsoo saattaa nahda palasen sinista taivasta. Taalla on kuuma ja ensimmaista paivaa parjaa t- paidassa paremmin kuin hyvin. Vetta ei siis taivaasta tipu ja saattaa olla, etta eilinen 79% ilmankosteuskin on tippunut hippusen alaspain.

Olimme taas aamusta lapsokaisten seurassa. Alussa naytti silta, etta opettajia oli paikalla oppilaita enemman, mutta hetken aikaa ihmeteltyamme alkoi lapsosia pompahtaa paikalle. Virallinen, vietnamilainen englanninopettaja ei kuitenkaan saapunut tulvan saarrettua hanet ja opetus oli enemman yhteista hauskanpitoa lasten ja reissaajien valilla. Mikapa sen mukavampaa. "Buy a postcard." "No, thank you" "If not, you buy me an ice-cream." "You need some warm food." "Ok, you can buy me a christmas present."
Tuntien jalkeen oli osalla opettajista kynnet lakattuina ja varmasti vahintaan sata kuvaa oppilaista kameransa muistikortilla. Myos akuuttiin halipulaan loytyi laaketta, kun lapset kiersivat sanomassa goodbayt kymmeneen kertaan.

Tama Nha Trang on todella osoittautunut koko Vietnam osuuden helmeksi, muistaen sen, ettemme edes olleet alunperin ajatelleetkaan tanne tulemista. Hyva olisi aina antaa tuulen johdattaa.
Asken kavimme tutustumassa paikallisen, ainoana Vietnamissa, mustavalkokuvia kuvaavan kuvaajan galleriaan ja se oli ehdottomasti upea kokemus. Galleriassa ei ollut meidan lisaksemme ketaan muita kuin itse taiteilija, herra Long Thanh, ja han keskusteli kanssamme toista, joissa kuvasi vienamilaisuutta ja hymyn voimaa. Kuvat tuntuvat elavan ja herattivat mita moninaisempia tuntemuksia. Sanoinkuvaamatonta.
Kaiken hyvan paalle meille tarjottiin viela kupit teeta.