Nakymattomia matkakumppaneita
Saimme jarjestetty asiat Annin kanssa sille tolalle, etta matkamme jatkuu tana iltana kohti Hue:ta. Anna ja Jani lahtevat Halong Bay:hin ja kyyhkylaiset kaksistaan lahiston pikkupaikkaan, jonka nimea en muista. Lupasivat menna auttamaan paikallisia riisinviljelyssa.
Tuntuu, etta ilma lampenee paiva paivalta ja meinaa olla kuuma vaikkei ole kuin 3/4 hihainen paita paalla. Taalla Vietnamissa ihmiset ovat todella ystavallisia ja kommunikointi on huomattavasti helpompaa kuin Kiinassa, koska useimmat vastaantulleet ihmiset puhuvat jonkun sortin englantia. Jos en nakisi kaduilla miljoonia mopoja ja halinaa, voisin kuvitella rakennuksia katsellessani olevani Keski- Euroopassa. Hanoi kuhisee lankkareita.
Eilen oltiin puolalaisten siskojeni ja etela- siperialaisen velimiehen kanssa maistelemassa paikallisia (ja valilla makuhermojen saastamiseksi myos tuonti) oluita. Soin parhaita kevatrullia koskaan ikina!
Yon pimeina tunteina hostellimme laheisella clubilla mietimme, etta tahan sita on tultu, etta tarvitsee tulla Hanoihin saakka saadakseen kuulla ruotsalaista jazzia ja maksaa oluesta kolminkertaisen hinnan.
Jyskytys paassa muistuttaa noista hetkista nytkin.
Yolla huoneessamme oli jalleen kerran kaynyt utuisia vieraita. Talla kertaa vieraat olivat viisi poikaa, jotka riisuivat housunsa jalastaan ja riehuivat ympari huonetta. Nain Anna naki. Chengdussa, yhteisessa hostellihuoneesamme, Hannelea kavi silittamassa ystavallismielinen kiinalaisnainen keskella yota. Kukaan muu ei huomannut naisen vierailua. Mongoliassa jurttasankyni vieressa joku vartio meita heijastuen kamiinin kipinoiden valojuovissa. Pari paivaa sitten Anni mietti, etta kuka joukostamme puuttuu, vaikka koko perhe oli koolla. Meita on onni olla matkassa monta. Nakyvat ja nakymattomat.
Taalla tienpaalla ollessa itsestaan pitaminen helpottuu. On aikaa itselle, hammasharjalle ja kasvovoiteelle. Yhteiset vanupuikko-ostokset tyttojen kanssa muistuttavat siita, etta korvatkin saa pitaa puhtaana.
Syvemmalle katsottaessa, taalla on enemman mahdollisuuksia nahda itsensa, kun tutun ympariston ja rutiinien aiheuttamat "paineet ja velvollisuudet" katoavat.
On lupa lahtea joka aamu puhtaalta poydalta.
On lupa hyvaksya itsensa juuri sellaisena kuin on.
On lupa nauttia siita mita tekee.
Ja teen sen iloisin mielin!
Kaikki edella mainittu helpottaa muiden tassa kaikkeudessa tallustavien rakastamista. On helpompi paasta lahemmaksi. Ymmartaa. Olla yhta.
Tuntuu, etta ilma lampenee paiva paivalta ja meinaa olla kuuma vaikkei ole kuin 3/4 hihainen paita paalla. Taalla Vietnamissa ihmiset ovat todella ystavallisia ja kommunikointi on huomattavasti helpompaa kuin Kiinassa, koska useimmat vastaantulleet ihmiset puhuvat jonkun sortin englantia. Jos en nakisi kaduilla miljoonia mopoja ja halinaa, voisin kuvitella rakennuksia katsellessani olevani Keski- Euroopassa. Hanoi kuhisee lankkareita.
Eilen oltiin puolalaisten siskojeni ja etela- siperialaisen velimiehen kanssa maistelemassa paikallisia (ja valilla makuhermojen saastamiseksi myos tuonti) oluita. Soin parhaita kevatrullia koskaan ikina!
Yon pimeina tunteina hostellimme laheisella clubilla mietimme, etta tahan sita on tultu, etta tarvitsee tulla Hanoihin saakka saadakseen kuulla ruotsalaista jazzia ja maksaa oluesta kolminkertaisen hinnan.
Jyskytys paassa muistuttaa noista hetkista nytkin.
Yolla huoneessamme oli jalleen kerran kaynyt utuisia vieraita. Talla kertaa vieraat olivat viisi poikaa, jotka riisuivat housunsa jalastaan ja riehuivat ympari huonetta. Nain Anna naki. Chengdussa, yhteisessa hostellihuoneesamme, Hannelea kavi silittamassa ystavallismielinen kiinalaisnainen keskella yota. Kukaan muu ei huomannut naisen vierailua. Mongoliassa jurttasankyni vieressa joku vartio meita heijastuen kamiinin kipinoiden valojuovissa. Pari paivaa sitten Anni mietti, etta kuka joukostamme puuttuu, vaikka koko perhe oli koolla. Meita on onni olla matkassa monta. Nakyvat ja nakymattomat.
Taalla tienpaalla ollessa itsestaan pitaminen helpottuu. On aikaa itselle, hammasharjalle ja kasvovoiteelle. Yhteiset vanupuikko-ostokset tyttojen kanssa muistuttavat siita, etta korvatkin saa pitaa puhtaana.
Syvemmalle katsottaessa, taalla on enemman mahdollisuuksia nahda itsensa, kun tutun ympariston ja rutiinien aiheuttamat "paineet ja velvollisuudet" katoavat.
On lupa lahtea joka aamu puhtaalta poydalta.
On lupa hyvaksya itsensa juuri sellaisena kuin on.
On lupa nauttia siita mita tekee.
Ja teen sen iloisin mielin!
Kaikki edella mainittu helpottaa muiden tassa kaikkeudessa tallustavien rakastamista. On helpompi paasta lahemmaksi. Ymmartaa. Olla yhta.
2 Comments:
Belgiasta on palattu väsyneenä...
Terveisiä!!
Virve
Terveisiä padasjoelta.
On ollut tosi mahtavaa lukea sun päiväkirjaa. Voin kommentoida vasta nyt, sillä kesti näin kauan ennenkuin lakkasin olemasta kateellinen sinulle kokoemuksistasi :).
Kiitos kuitenkin että olen saanut aina töiden lomassa harrastaa mielikuvamatkailua aasiaan!!
Paljona rakkauksia ja kaiken hyvän toivotuksia sinulle ja matkakumppaneillesi. Minä lähden nyt perehtymään omiin aivoituksiini!
Terveisin, Maria
Post a Comment
<< Home