Levottomat jalat
..biisi jota on tullut laulettua. Arripurri (Purriarri) on saapunut tanaan luokseni kylaan ja koko paivan on suututtanut kaikki pientkin asiat kovin ja kamalasti. Unen puutetta kaikki tyyni. Viimeisen kolmen yon aikana ei ole varmasti tullut nukuttua 12 tuntia enempaa yhteensa, siita 7 viime yona. Kerrankin, kun sai unta (lue: malttoi kayda nukkumaan ennen puoltayota) olisi voinut pysya sangyssa vaikka koko paivan..
Mutta mutta Suuri ja Mahtava Kiinan muuri kutsui tanaan. Kyseinen rakennelma on sentaan yksi maailman seitsemasta ihmeesta. Rakkaan matkakumppanini Hannelen sanomaa mukaillekseni: "Nahty mika nahty. Vois sita energiansa parempaakin tuhlata kuin taman rakentamiseen." Nousimme muurille pahimmasta mahdollisesta turistirysasta ja vaikkei lankkareita paljon ymparilla kuhissutkaan, hyori kiinalaisia senkin edesta. "Hallo, hallo, what's your name? Good postcards! Kashmir! Coffee! Tea! Riding! Photo, photo! Very nice. Very cheap." Hermo raukkani.
Upeita maisemia olisi suomitytto voinut pidempaakin ihailla ja pitaa huolta kunnostaankin kavellen muuria ylos ja alas. Mutta yksin. Yksin.
Yksinaisyytta kai ma vahan kaipaankin. Haluan ulos Pekingista. Kaupunkielama alkaa riittaa. Olen istunut taman hostellin "olohuoneessa" tarpeekseni. Olen loytanyt Kiinan sulhon. Tuon herasmies aussin kanssa kaytiin eilen iltakavelylla yotorilla ja maisteltavaksi olisi loytynyt kaikkea torakoiden ja merihevosten valista keppien varressa. Jostain kumman syysta voin pahoin.
Kohta kuuntelemaan kiinalaista rockpunkia livena. Herrasmies-aussi-Sulhon kainalossa kai.
Sulhon maaritelma: ei mitaan merkityksellista, ei pysyvaa.
Sopo se silti on.. mutta showmies. Ei anna mulle tarpeeksi tilaa loistaa. Voi vietava.
Mutta mutta Suuri ja Mahtava Kiinan muuri kutsui tanaan. Kyseinen rakennelma on sentaan yksi maailman seitsemasta ihmeesta. Rakkaan matkakumppanini Hannelen sanomaa mukaillekseni: "Nahty mika nahty. Vois sita energiansa parempaakin tuhlata kuin taman rakentamiseen." Nousimme muurille pahimmasta mahdollisesta turistirysasta ja vaikkei lankkareita paljon ymparilla kuhissutkaan, hyori kiinalaisia senkin edesta. "Hallo, hallo, what's your name? Good postcards! Kashmir! Coffee! Tea! Riding! Photo, photo! Very nice. Very cheap." Hermo raukkani.
Upeita maisemia olisi suomitytto voinut pidempaakin ihailla ja pitaa huolta kunnostaankin kavellen muuria ylos ja alas. Mutta yksin. Yksin.
Yksinaisyytta kai ma vahan kaipaankin. Haluan ulos Pekingista. Kaupunkielama alkaa riittaa. Olen istunut taman hostellin "olohuoneessa" tarpeekseni. Olen loytanyt Kiinan sulhon. Tuon herasmies aussin kanssa kaytiin eilen iltakavelylla yotorilla ja maisteltavaksi olisi loytynyt kaikkea torakoiden ja merihevosten valista keppien varressa. Jostain kumman syysta voin pahoin.
Kohta kuuntelemaan kiinalaista rockpunkia livena. Herrasmies-aussi-Sulhon kainalossa kai.
Sulhon maaritelma: ei mitaan merkityksellista, ei pysyvaa.
Sopo se silti on.. mutta showmies. Ei anna mulle tarpeeksi tilaa loistaa. Voi vietava.
1 Comments:
Täällä leivotaan pizzaa...Vaikea kuvitella että olet OIKEASTI siellä. Taidat huijata. Istut Renkomäessä tietokoneella.. Hih.
T:Virve&Kiukku-Ronja
Post a Comment
<< Home