Doris ja Spurgu Barbie

Hautakammiosta vapauteena on helppo kayda tahan uuteen paivaan, joka on kuin onkin ehtinyt jo melkein puoleen. Kirjauduttiin asken sisaan tanne Jade youth hostelliin ja ensimmaista kertaa saa olla rauhallisesssa paikassa netissa, ilman oman paan tai ympariston aiheuttamaa taustahalya. Jos vaikka vihdoin loytaisi myos tavan ilmaista itseaan..

Tunnelmointia.. Liikkeessa oleminen tuo kaivattua vapauden tunnetta, mutta kuinka ihanaa onkaan olla pysahdyksissa. Eilinen meni toipuessa matkustelun ja ehka viela aikaeronkin tuomasta vasymyksesta ja tanaan pystyn paremmin nakemaan ja kuulemaan mita ymparilla tapahtuu. Pinnakaan ei pala yhta nopeasti. Pieni vaikuttava tekija saattaa olla tieto siita, etta hra Sahellys nukkuu ensi yon turvallisen valimatkan paassa, toisessa huoneessa kuin mina. Kaikki kunnia ja arvostus edella mainitulle henkilolle, mutta yolliset kaivosmies juoksut, itsensa hellimiskylvyista syntyvat aanet ja toisten palveluttaminen alkavat riittaa. Ainakin hetkeksi.
Ymmarran sen, etta jokainen tarvitsee aikansa ymmartaa sen mita ryhmassa matkustaminen tarkoittaa.
Viimeyona vedimme kaksi sankya yhteen ja nautimme siskonpedin tuomasta turvasta Annan ja Janin kanssa. Annan kanssa me ollaan sentaan taiteilijoita: Spurgu Barbie ja Doris.

Pidan Pekingista. Nyt todella tajuaa tulleensa Aasiaan. Riksakuskit, pyorillaan kasittamattomia maaria tavaraa kuljettavat papat, tuoksu ja ihmisten tuijotus..
Kummallisen siistia taalla kylla on.. ja hiljaista.
Oi, elama on ihanaa!