Sunday, November 27, 2005

Kaikki tykkaa tytoista

Jopas tuli iloinen mieli, kun luin noita teidan jattamia viesteja. Kiitos Kaunis!

Vaikka ei ehka heti uskoisi, oli aikamoinen missio loytaa internetkahvila Pekingista.. Ensimmaista kertaa reissun aikana meinasi hermot palaa taydellisesti. Kierreltiin ympari kauppakeskuksia kinnaksi olevien ohjeiden kanssa ja kysyessa meille kylla yritettiin myyda nappaimistoja sun muuta, mutta yhtetta ei tuntunut loytyvan mistaan. Juuri kun oltiin luovuttamassa tama huikea spacekahvila vihdoin viimein avasi meille ovensa.. Yrittanytta ei laiteta.

Palaan viela hetkeksi viime torstai- iltaan (josta johtui tuo edellisen postauksen maininta krapulasta..). Vietettiin sita siis paikallisessa yokerhossa ja hostellilla jatkoilla, jossa juhlintaa jatkettiin muummuassa rappukaytavassa ja keittiossa, jonka pitaisi tavallisesti olla oisin suljettuna. Kaikki tapahtui tientenkin kera kitaran ja heleiden lauluaanien seka Juhan keskiyolla taydentamien vodkavarantojen. Aamulla joku sanoi, etta taisi olla hyva ilta, kun "Let it be" tuli ainakin nelja kertaa.. Mukana kuorossa oli ihmisia ainakin Saksasta ja jenkeista,tietenkaan unohtamatta Lentavia hollantilaisia.
Ilmassa oli Rakkautta. Se on sita ihmisen syvinta olemusta, pyrkimysta tulla yhdeksi. =) Mongolian sulhot ja morsiot siis tuli ja meni*, nyt on Kiinan vuoro nayttaa ihmeensa..
Kaikki tykkaa tytoista.

*On olemassa myos poikkeus, jossa morsio ja sulho eivat pistaneet toisiaan vaihtoon (edes rajalla) ja nain ollen matkaseurueeseemme kuuluu myos kyyhkylaisia..

Perjantaina kiertelimme viela UB:ta ja ostimme postikortteja resuiselta miehelta, jonka myynti-ilme ja puhe teidan kaikkien tulisi nahda ja kuulla. Ehka reissun tahan saakka parhaimmat naurut. Reissaajatoverit epailivat, etta siina olisi saattanut olla minun elamani mies,koska osaan kuulemma matkia sulhoani niin hyvin.. Illalla astuttiin junaan, joka kuljetti meidat rajan yli Earlianiin, josta hyppasimme yobussiin ja Pekingiin. Kaikkien mieli oli ylhaalla korkeuksissa kunnes junan lahdettya liikkeelle,huomasimme Annin ja Vellun kameroiden kadonneen. Heidan hytissaan oli ollut mies, joka luuli paikkansa olevan siina eika osannut englantia. Mies oli vaikuttanut hataantyneelta ja toki kaikki parhaansa mukaan auttoivat hanta. Siina sivussa Annin kassi oli tyhjennetty.
Onneksi kaikki kauniit kuvat ja mika hienointa hetket on tallennettuna meihin jokaiseen ja onneksi myos Janin, Hannelen ja Annan kameroihin. Hetkia on hankala saada kuviksi, mutta sydamessa ne sailykoon aina.

Shalalallalallaa - reissunaista laulattaa. Viimeyo meni makuupaikkabussissa takapenkin koviksina letkotellen ja hassuja jutellen. Tilaa ei ollut nimeksikaan, mutta siskonpedissa oli tunnelmaa. Mongolialaisten junatuttaviemme Kiinassa asuva sisko auttoi meita loytamaan majapaikan saapuessamme Pekingiin keskella yota. Hotelli on hieman liian hieno. Meilla on kaksi neljan hengen huonetta ja omat suihkut seka sopo porttieeri hotellin ovella! Huomenna vaihdetaan hostelliin, vaikke se olekaan kuin 2 euroa halvempi/yo,mutta tunnelma on taatusti toinen.
On ikavaa yrittaa kayttaytya hienommin kuin osaa. Huonekin on kuin hautakammio.

Aamulla haistelin Pekingin saasteita ypoyksin,kun muut viela jatkoivat retkiaan nukkupaavon seurassa. Nyt poskia kuumottaa niin, siispa huomiseen.

1 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Vai sellasta siellä..Täällä jyllää joku vatsataudin tapainen. Masu ihan outo ja lämpöäkin vielä. HYvin menee. Toivottavasti te säästytte vaivoilta!!
T:VIrve&Ronbe

7:02 AM  

Post a Comment

<< Home