Hullunmylly
Hostellin leveiden sangyjen ansiosta, paistaa aurinko suoraan reissaajatyton sydameen. Eilen vietettiin kunnon Kiina paivaa: Aamulla syotiin paikallista aamupalaa ja illalla kaytiin electroniikka ostoksilla. Miten voikaan olla olemassa niin rumia rakennuksia kuin tuolla ostosalueella?
Illalla oli onnellisia matkaajia huone pullollaan, kun uudet digikamerat olivat rivissa tuolilla latautumassa. Vellu sai samanlaisen varastetun tilalle ja me Annin paadyttiin samaan kameraan myos. Itseasiassa helpoin ratkaisu oli ostaa kolme sanlaista vekotinta, koska yhdenkin hommaaminen oli omanlaisensa operaatio. Aluksi menimme "kauppaan", jossa kunkin myyntipisteiden edustajat tarrasivat hihaan kiinni, juoksivat perassa ja yrittivat kaikin keinoin myyda oman pisteensa tuotteita. Kun paasimme sopuhintaan, lahdimme pilvenpiirtajan pohjakerroksesta ylemmas, missa "oikeat" myymalat sijaitsivat ja siella todellinen kaupanteko vasta alkoikin. Ensimmaisesta "oikeasta kaupasta" jouduimme lahtemaan ulos ilman kameroita, koska alkuperaiseen hintaan olisi tullut lisaa veroja yms. Toisessa myymalassa, jossa lopulliset kaupat tehtiin meilla meni vahintaan puoli tuntia, vaikka ostosta oli jo sovittu. Meille kun olisi haluttu valttamatta myyda lisa akkuja, vakuutuksia ja vaikka mita muuta, joita ilman ei kamerasta ole yhtaan mihinkaan..
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kamerat irtosivat noin 220 eurolla kappaleelta ja Suomessa samalla kameralla hintaa oli ollut melkein puolet enemman. Taalla ei hintaa, mutta tyota.
Ystavani Spurgu Barbien onneksi ja minun pienoiseksi pettymyksekseni myos Lentavat hollantilaiset loysivat tiensa Pekingiin ja jotenkin kummasti myos samaan hostelliin suomiseurueen kanssa. Toiset ne kavivat romanttisella iltakavelylla Pekingin hamyisilla kaduilla ja flunssakin katosi sen silean tien.
Tasapuolisuuden nimissa kaikkien pitaisi loytaa Pekingin sulho.
Illalla vasymys oli kova ja pyoreassa poydassa syodyn illallisen jalkeen vei nukkumatti voiton. Untenmailla meni yhdeksan tuntia yhta soittoa, eika silmat meineet aueta viela sittenkaan.. Aamulla lahdettiin aamukavelylle tyttojen kesken ja laiskuuden iskeyttya turvauduttiin riksakuskien kyytiin. Kun sovittu hinta ei meinannut riittaa, suomityton lammin halaus korvasi puuttuvat yuanit.
Rahanmenoakaan ei voi estaa. Tanaan taytyi vaihtaa matkashekkeja paikalliseksi valuutaksi ja se ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Vihdoin loydettyamme pankin, joka suostui shekkeja vaihtamaan, jouduin allekirjoittamaan ainakin kolme eri paperia ja passistani seka shekista otettiin kopiot. Kurssikin oli huonohko. Mutta rahaahan meilla elintasoturisteilla on.. Onneksi 80 centin lounas ei tuntunut kukkarossa isolta lovelta.
Nyt alkaa olla paivauniaika. Taytyy menna kurkkimaan, mikali huoneeseemme uskaltaa jo menna, kun UB:ssa toisensa loytaneet kyyhkylaiset jaivat sinne kahden..
PS. Surukseni taytyy ilmoittaa, etta huomasin eilen pyykkeja kasaillessani "Kulkutautinen"- Pallontaallajat paitani jaaneen Mongolian ylangoille..
Illalla oli onnellisia matkaajia huone pullollaan, kun uudet digikamerat olivat rivissa tuolilla latautumassa. Vellu sai samanlaisen varastetun tilalle ja me Annin paadyttiin samaan kameraan myos. Itseasiassa helpoin ratkaisu oli ostaa kolme sanlaista vekotinta, koska yhdenkin hommaaminen oli omanlaisensa operaatio. Aluksi menimme "kauppaan", jossa kunkin myyntipisteiden edustajat tarrasivat hihaan kiinni, juoksivat perassa ja yrittivat kaikin keinoin myyda oman pisteensa tuotteita. Kun paasimme sopuhintaan, lahdimme pilvenpiirtajan pohjakerroksesta ylemmas, missa "oikeat" myymalat sijaitsivat ja siella todellinen kaupanteko vasta alkoikin. Ensimmaisesta "oikeasta kaupasta" jouduimme lahtemaan ulos ilman kameroita, koska alkuperaiseen hintaan olisi tullut lisaa veroja yms. Toisessa myymalassa, jossa lopulliset kaupat tehtiin meilla meni vahintaan puoli tuntia, vaikka ostosta oli jo sovittu. Meille kun olisi haluttu valttamatta myyda lisa akkuja, vakuutuksia ja vaikka mita muuta, joita ilman ei kamerasta ole yhtaan mihinkaan..
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kamerat irtosivat noin 220 eurolla kappaleelta ja Suomessa samalla kameralla hintaa oli ollut melkein puolet enemman. Taalla ei hintaa, mutta tyota.
Ystavani Spurgu Barbien onneksi ja minun pienoiseksi pettymyksekseni myos Lentavat hollantilaiset loysivat tiensa Pekingiin ja jotenkin kummasti myos samaan hostelliin suomiseurueen kanssa. Toiset ne kavivat romanttisella iltakavelylla Pekingin hamyisilla kaduilla ja flunssakin katosi sen silean tien.
Tasapuolisuuden nimissa kaikkien pitaisi loytaa Pekingin sulho.
Illalla vasymys oli kova ja pyoreassa poydassa syodyn illallisen jalkeen vei nukkumatti voiton. Untenmailla meni yhdeksan tuntia yhta soittoa, eika silmat meineet aueta viela sittenkaan.. Aamulla lahdettiin aamukavelylle tyttojen kesken ja laiskuuden iskeyttya turvauduttiin riksakuskien kyytiin. Kun sovittu hinta ei meinannut riittaa, suomityton lammin halaus korvasi puuttuvat yuanit.
Rahanmenoakaan ei voi estaa. Tanaan taytyi vaihtaa matkashekkeja paikalliseksi valuutaksi ja se ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Vihdoin loydettyamme pankin, joka suostui shekkeja vaihtamaan, jouduin allekirjoittamaan ainakin kolme eri paperia ja passistani seka shekista otettiin kopiot. Kurssikin oli huonohko. Mutta rahaahan meilla elintasoturisteilla on.. Onneksi 80 centin lounas ei tuntunut kukkarossa isolta lovelta.
Nyt alkaa olla paivauniaika. Taytyy menna kurkkimaan, mikali huoneeseemme uskaltaa jo menna, kun UB:ssa toisensa loytaneet kyyhkylaiset jaivat sinne kahden..
PS. Surukseni taytyy ilmoittaa, etta huomasin eilen pyykkeja kasaillessani "Kulkutautinen"- Pallontaallajat paitani jaaneen Mongolian ylangoille..
posted by heidi-maria at 11:12 PM
2 Comments:
Ketkä kutka siellä on toisensa löytäneet kuuhkyläiset kun niin salaperäsesti kirjottelet? :)
Stressiviikko on julistettu alkaneeksi. Onneks lauantaina saa paeta koko maasta ja nukkua vaikka 10 päivää putkeen. Leivoin eilen taas suklaakakun, tosin yli kilon kevyemmän kun viimevuonna;) Uusi talvitraditio. Täällä on ikävä sinua...pidä huolta raksu.
Mulla saattaa olla kätköissä vielä musta kulkutautinen sun kokoa.
Mä oon vaan kattellu eri majoitusvaihtoehtoja Chiang maista ja muualta. Jos olis viimekerrasta viisastuneena varannut paikkoja itse ja huomattavasti huokeammalla kuin viime keväänä. Jää sitten enemmän rahaa vaikka shoppailuun ja hierojalla käymiseen ;).
-Anni
Post a Comment
<< Home