Friday, February 03, 2006

Ma en kesta

"Olkaa hyvat ja alkaa seisoko wc-istuimien paalla. Tama on lansimaalainen wc."
"Olkaa hyvat ja huuhtokaa wc kayntinne jalkeen. Sama, sama kuin kotonanne."
(suoria suomennoksia Peachy guesthousen Varee- ravintolan virkistaytymishuoneen ohjeistuslappusista).

Muutama paiva sitten kavi ihme ja saimme kaikki kolme todellista (ja vahemman epatodellista) henkista johtajaamme saman poydan aareen. John jakoi loistavia henksia neuvojaan meilla kokonaisten kahdentoista tunnin ajan, aina Tokion lentonsa lahtoon saakka. Ilta kului toisilla olutpulloja silmakontaktien kera kippistellessa ja toisilla soodaan tyytyessa.
Leppoisaa yhteiseloa taydensi kitara ja suomimatkalaulut. "Doris oli reissunainen, Doris oli toisenlainen... Reissunaista laulattaa, nattia poikaa, kun saa tanssittaa.."
"Jalankulkijat juoskoon, astukoon latakoihin, kiiltakoon asfaltti vetinen.. siina taikuri saapuu, lahjoittaa ilmaiseksi filmeja. Hyvaa syntymapaivaa sulel toivottaa han ja lahjoittaa VIISISATAA jatskia.. Mina soitan harmonikkaa, ihmiset on kummissaan, voisin viettaa juhlapaivaa jalleen huomenna! Jalleen huomenna!"
Anna rakastaa viittasataa jaateloa, alkoi rakastaa viimeistaan tehtyaan Annille Mondulkirissa syntymapaivakortin, jossa oli nimenomaiset viisisataa jaateloa. Piirrettyna toinen toisensa peraan.

Eilen otimme aikaeraa Bangkokin melusta ja lahdimme jokiretkelle. Otimme paikallisveneen kaupungin pohjoispuolelle ja menimme istumaan keinuvaan jokiravintolaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Alussa valtavaeston mielta painanut ahdistus, muuttui lopulta kiinnostavaksi unelmien poikaystavakeskusteluksi. Tulimme tulokseen, etta Veli- Vilperista me saimme sellaisen, jos herran viela saisi suostumaan kurkkunaamio-kauneudenhoitoilthoihin.
Elakoon pitkahiuksiset kitaransoittaja pojat!

Eilen illalla ottivat siskokseni jalat alleen ja tanaan Veli- Vilperi. Tytot ovat pohjoisessa, Vellu ihan nailla minuuteilla vielakin pohjosemmassa. Herra kun suuntasi Nepaliin. Ikava tulee kaikkia.

Itse olen edelleen jumissa Bangkokissa. Huomenna on viimeisen hampilaakarin aika ja ajatuksena oli jatkaa matkaa heti sen jalkeen, mutta huonolta nayttaa. Simonia ei ole viela nakynyt ja ma en vaan voi lahtea ennenkuin tormaan siihen. Ma en kesta. Ihastuneena ihmisesta tulee ihan polja. Jos ei muista, niin ainakin minusta.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home