(Osto)paratiisista painajaiseen

Naen bussin numero kolme saapuvan kohti ja alan huitoa vimmatusti. Bussi hiljentaa, muttei pysahdy kokonaan, joten minun on oltava tarkkana vaihtaessani paikkaa pysakille jaavien matkustajien kanssa ja hypattava kyytiin vikkelasti. Tapotayden paikallisbussin loistavaa tunnelmaa korostaa lipunmyyjan putkilomaisen peltilootan napsutus. Nap, nap, nap, kolikoiden kilinaa. Muutamalla nopealla liikkeella lipunmyyja on suoriutunut minun silmissani kummalisesta lipunmyynti ja tarkastusoperaatiosta. Puristan kadessani pienta rullasta repaistya paperinpalaa, lippuani. Sen kulmasta puuttuu pala.
Olen matkalla viikonloppumarketille.
Israelilaisen pikkuveljemme Benin mukaan kyseinen marketti on maailman paras ostospaikka.
Meidan jokaisen sisalla asuvan pikku materialistin paratiisi.
Myos minun, kunnes hetken ymparilleni katsottuani tipahdin takaisin maan pinnalle. Tai pikemminkin painajaiseen.
Havitin Annin ja Davidin ensimmaisten viiden minuutin aikana jaatyani ihailemaan ylihintaisia aurinkolaseja. Joka ikinen kolo oli ihmisia pullollaan.
Tarjolla oli kaikkea mahdollista mita pieni ihmisolio osaa ikina kuvitella. Ja vahan paalle.
Vaikkapa pieni suloinen alligaattorilemmikki. (Nain villit huhut kertovat, oma energia ei riittanyt nuorten thai- suunnittelijoiden luomuksia pidemmalle).
Alue oli jaettu noin kolmeenkymmeneen osaan, josta jokainen oli vahintaan yhta suuri kuin suurin koskaan nakemani marketti.
Tupakkaa kului, kun oli pakko ravata ulkona rayuhoittumassa kymmenen minuutin valein.
Ehka olen hullu, mutta vihaan shoppailua.

Masennuspasennus on alkanut menna ohi, joten kotipsykologianalyysini kertoo minun paasseen yli reissuun kuin reissuun kuuluvasta kulttuurishokki- koti- ikava- vaiheesta. Loppujen lopuksi on hyva, etta noita tulee, saa taas vahan sita paljon puhuttua ja kuuluisaa perspektiivia. Ei tule vain paattomana kuljettua silmat ummessa paikasta toiseen, kun ymmartaa sen, etta yhta hyvin voisin olla jossain muuallakin.

Eilinen oli mahdottoman hyvien fiilisten paiva (huolimatta uusiutuneesta krapulasta). Olin laiska ja turhamainen lansimaalainen, joten ajoin taksilla hammaslaakarille. Kannattaa nukkua pommiin. Viikko viela ja hampaan pitaisi olla kokonaan kunnossa. Hammaslaakarikeskuksen vaesta on tullut lahestulkoon ystaviani, niin tuttavallisesti siella asiointi nykyaan hoituu. Vaikka tottahan sita on helppo hymyilla, kun on kaksikymmentaviisituhatta bahtia rikkaampi. Outoa kylla, mutta se nayttaa aiheuttavan samaa myos samaisen summan koyhempana.
Paluumatkalle lahdin jokilaivalla ja jaatyani pois kyydista pois vaaralla pysakilla jatkoin samaista matkaa viela tuk- tukilla. Lupasin kayda virkistyksen vuoksi matkan varrella korutehtaassa katselemassa, jotta tuk-tuk kuski saisi himoitsemansa bensalipun. Lupasin olla ostamatta mitaan vaan toisin kavi. Valiton tunnelma aiheutti hetkellisen mielenhairion ja mukaan tarttui hopeinen prinspressa sormus isolla punaisella kivella. Eras ystavani tuossa taannoin mainaili poikaystavalleen, kun ei saa sormuksia. Satuimpa tuon kuuleman ja nyt on sormus. Toivottavasti myos mieleinen.
Illalla myohastyttiin kiinalaisesta uudenvuodenvietosta, mutta tulipahan kaytya china townissa. Yolla uni maittoi.

Anni ja Milla saapuivat eilen Suomesta ja huomenna on Jarnon vuoro.

Ostin Simonille pienen lahjan markkinoilta: erivarilehmaharkaisot sarvetpuoliksiirtonainenpaa-pehmolelun. Olis vaan kiva paasta joskus antamaan se. Ma olen vahan hassu. Silti ajattelen sita.