Crazy boy & Sexy lady

Hammassarky ei ole mukava juttu. En olisi koskaan osannut kuvitella, etta yksi vaivainen hammas voi sarkea nain. Ei pysty oikein tekemaan tai ajattelemaan mitaan muuta kuin vihlontaa. Sarkylaakeetkaan eivat meinaa enaa tehota. Asken oli pakko kumota kaksi kerralla, etta saisi olla edes hetken rauhassa. Antibioottia rakkulaan paasseeseen tulehdukseen ja sarkylaaketta vihlontaan.. Musta on pikkuhiljaa tulossa kunnon laakkkeiden sekakayttaja.

Eilen tosiaan saavuttiin tanne turismin helmeen, Siem reappiin. Haslinki alkoi jo bussista ulos astuttua, kun kymmenet guesthousien juoksupojat piirittivat saapujat huutaen ehdotuksiaan tai pikemmin vaatimuksiaan valita heidan edustamansa majoitus. Minkaanmoisesta hajuraosta tai tilasta mahdollisuuteen miettia hetki ei ollut puhettakaan ja siina sita sitten tuli seisottua kadet korvilla huudettua "Allallallalallalaa".. Jotenkin selvisimme tuk- tukiin ja ainoalle guesthouselle, minka nimen tiesimme valmiiksi. Emme kuitenkaan jaaneet sinne ja myohemmin meille slvisi, miksi paadyimme Green garden nimiseen majapaikkaan.

Eilinen toi tullessaan vain unta, koska me rakkaan siskoni Annan kanssa paatimme viimeisena iltana Phnom penhissa viettaa laatuaikaa kaksistaan. Hyvaa oli laatuaika. Ja sita riitti. Valvoimme koko yon kierrellen paakaupungin baarista toiseen. Lopputulos ei ollut kummoinen. Nukkupaavo piti huomassaan koko kuuden tunnin bussimatkan tanne ja viela lopun paivaakin. Oli loistava yo, harmi ettei Momin ja Davidin (no problemin tyontekijoita) kunnot kestaneet kovin pitkalle yohon. Lahteteltiin poikia motoilla kotiin, kun tilanne sita naytti vaativan. Ranskalainen punaisenlyhdyn baari olisi saanut jaada valiin, sen varran pitkaa silmaa saimme siella nuokkuessamme. Ihmettelimme kovin hymyilevia kysymyksia, "mitahan tytot mahtaa taalla tehda", kunnes huomasimme valon ravintolan edustalla. Niilla ei kuitenkaan ollut meille miehia tarjottavana. Se siita tasa- arvosta.

Tanaan oli suuren ja mahtavan Angor Watin aika. Hammassaryltani en voinut olla miettimatta kuinka hienolta sen olisi pitanyt tuntua. Kauan kadonneina olleet temppelit. Hienointa olivat valtavan kokoiset puut (ja nyt puhun todellakin kirjaimellisesti valtavista), jotka kasvoivat ylos raunioista.
Emme olleet ainoat historian siipien ihailijat, vaan paikka kuhisi turisteja. Ja siella missa turisteja, siella jos minkamoista yrittajaa. Kaupan oli paitaa, korua, ruokaa, juomaa, koriste- esinetta ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan valilta. viime viikolla ihmettelin kuinka vahan rahaa minulta on maassa ollessa kulunut, mutta tilanne on nyt korjattu. Sata dollaria on pistetty haisemaan neljassa paivassa. Ne ruskeat pienet silmaparit ja pakko ostaa viela yksi rannekoru jalkoihin pyorimaan. On sita mennyt tarkeaankin, lastenkodille neljasosa ja kyllakai Angorin kahdenkymmenen dollarin lipppurahallakin autetaan pitamaan kulttuuriperintoa kunnossa..

Meilla oli tuk- tuk ja kuski paivan vuokralla. Hyva kuski olikin. Ensimmaisella taukopaikalla, ensim maisena taolla ollessani kavimme mielenkiintoisen keskustelun poika- ja tyttoystavista avioliittoon. Tyttojen saavuttua paikalle rakas kuljettajamme naytti paikallisesta aikakausilehdesta kaikkien vahapukeisten (lansimaalais)kuvat, eritoten niiden, jotka olivat kaytneet palastiikkakirurgin palkkapussia paksuntamassa. Se oli kuulemma tosi hyva. Paikallisilla naisilla on kuulemma aina liikaa paalla. Alle kolmekympopinen jatka ja jatkan puheet. Hannele sai kunnian olla joukon "Sexy lady" ja kuljettaja "Crazy boy".

Tunti takapein selvisi, miksi kohtalo oli johdattanut meidat valitsemaamme guesthouseen. Herasin paivaunilta ja menin kattoterassin oleskelutilaan. Tyttojen joukosta pilkista tutun pellavapaan takaraivo. Veli- Vilperihan se siina!
Vilperi oli viettanyt oikein antoisia hetkia suomiystavansa kanssa. Mukaan oli mahtanut roppa kaupalla maaseutumatkailua, paikalliset haat ja yo hylatyn temppelin raunoilla, kolme metrisen kaarmeennahan vieressa. Toiset ne uskaltaa seikkailla itsekseen, pelkureiden taytyy tyytya melkein valmiisiin paketteihin.. Tai lahestulkoon oma toimiseen lava- autoiluun.
Huimaa saada viela viettaa hetki Henkisen johtajamme numero 1 seurassa!

Ylihuomenna on tarkoituksenani suunnata Thaimaaseen. Siella sitten tieni luultavasti eroaa muusta siskojoukkiosta. Aika onkin oikea, silla sisin huutaa yksityisyytta. Pakko ottaa aikaa itselleen. Saatanpa jopa saada yhden unelmistani taytettya: Huoneen, jossa nukun vain mina.