Eihan se vaan arvaa

Mita se arvais? Olisko silla jotain arvattavaa?

Takaisin sivistyksen parissa. Hyva vai huono? Melkein kaantyisin jalkimmaiseen.

Vietimme rentouttavan viikon kaukana jaateloista, tuk- tukeista ja monista muista lansimaalaistuneen Phnom penhin ihmeista. Toissa maanantaina matkasimme pick upin lavalla itaiseen Cambodiaan, Mondulkirin Senmonoromiin.
Jo itse matka oli mielenkiintoinen. Paadyimme saastosyista valitsemaan auton lavan ja naimpa matkasimme kuin sillit suolassa yhdeksan tuntia tuulen ja punamultapolyn paiskautuessa jo auringosta punertuneille ihoillemme. Matkaseuranamme lavalla oli kolme paikallista aikuista ja kaksi lasta. Toinen lapsista oli vasta sylivauva ja varmasti yksi maailman rauhallisimmista sellaisista. Puolet matkasta oli asfalttitieta ja toinen puoli.. kuoppaista. On kummallista miten sita on aina pitanyt kotimaan teiden kuntoa itsestaan selvyytena. Taalla se ei kuitenkaan sita ole. Matka ei ollut pitka, mutta sitakin hitaampi. Polvet suussa ja suu hymyssa oli olo kuin vuoristoradassa. Pitkassa sellaisessa.
Paastyamme perille Senmonoromiin jalkammat liikkuivat kuin ihmeen kaupalla ja loysimme tiemme majoitusta etsiessamme brittiherra Jackin "middle of somewhere" baariin. Kaupunkin ainoaan. Olimme kuulleet Nature lodgesta, luonnonkauniista bungkalowi alueesta ja onneksemme paikan pitajat olivat Jackin ystavia. Jack tarjoutui ajamaan yhden meista tutustumaan paikkaan, joka oli viela keskenerainen. Anni lahti vapaaehtoisena ja hetken paasta saimme kuulla, etta paikka oli kuin olikin upea, mutta suihkut, vessat ja ravintola eivat olleet viela valmiina. Itseasiassa vain bungkalowi oli ja sekin seuraavana paivana. Paatimme silti ottaa tilaisuudesta kiinni. Nukuimme yhden yon baarin vastapaisessa guethousessa ja aikaisin tiistai aamuna siirryimme ensimmaisina virallisina asiakkaina Nature lodgen (valmiiseen bungkalowiin ja) taikamaailmaan..

"Slowly, slowly it's going, but it's moving."
(Sukha)
Sharing and caring.
Paikka oli taivaallinen. Hiljaisuus. Luonto. Elaimet. Lammin ilmapiiri. Jaoimme bungkalowin sisarusten kesken. Kolme meista sai kunnian nukkua taysilevealla patjalla ja urhoollinen Anni (parantamassa selkaansa) bambumatolla lattialla. Naistenhuonetta oli vaikka muille jakaa ja jalkalihakset saivat mahdollisuuden kasvaa. Pesytymisesta suoriuduttiin maen alla virranneessa purossa. Tietenkin luojan lapsilleen suomassa vaatetuksessa. Joki lahjoitti myos Nature lodgen sahkontuotantoon tarvittavan energian. Israelilais- cambodialainen omistajapariskunta antoi meidan ystavallisesti kayttaa keittiotaan ruuanvalmistukseen ja siella sitten maisteltiinkin yhdet jos toiset maistuvat riisiateriat, tofut ja hedelmasalaatit. Unohtamatta unimaailmasta usein herattavaa kahvia. Mika parasta, kaikki tama tehtiin aina hyvassa seurassa.
Voisin kertoa sivu kaupalla Senmonoromissa tapaamistamme ihmisista. Nature lodgea piti aviopari Sheery ja Sukha, jotka olivat tavanneet toisensa asuessaan Thaimaassa muutama vuosi sitten. Heidan taloaan asutti lisaksi Sheeryn aiti joogaopettajaaiti Doris ja kolme koiraa (israelilainen, khmer- the bitch ja Hung). Toisessa bungkalowissa majaili Sheeryn lapsuudenystava israelilainen elamaakin soponpi Ben.
The middle of somewheren omistaja Jack on Kenttilaisen maatilan kasvatteja. Bisnesmiehia. Kaikkitietavia sellaisia. Lempinimensa "half monkey- half elephant" mukaisesti herra on elaimia rakastava vegaani. Herra puoliksi apinan- puoliksi elefantin kirkkaan sinisiin valtaviin silmiin oli upota. Mutta se ei arvannut. Meista tuli ystavat.
Oli upeaa kuluttaa paiviaan rupatellen niita naita maistellen soodaa (jonka loputtua oli pakko siirtya tonicciin). Pitkasta aikaa oli vastassa ihminen joka sai hiljaiseksi. Jack huomautti siita ja se toimi molemmin pain.

Viikkoon mahtui lenkkeilya, rentoutumista, Tayden kuun juhlaa nuotioineen, elamani ensimmaiset joogatuunnit ja tietenkin elamanpohdiskelua, etenkin rakkaiden sisarusten kera. Ilmasto oli suomitytolle lempea: kylmat yot ja kuumat paivat. Uusien ystaviemme tarjoamat vietnamilaiset banaanikarkit aiheuttivat riippuvuuden.

Mulla on jo nyt ikava takaisin (12,5 tunnin jalkeen)!

Haluaisin kertoa niin paljon. Ehka ajanjakson merkityksesta minuun. Ehka elamani ensimmaisista kokemuksista joogasta. Ehka ihmisista. Ehka maailmankaikkuden lahjoittamista hetkista. Uusista ajatuksista. Ymmarryksen kasvamisesta.
Polkuni ura pilkottaa jalleen risukon lomasta.
Mutta ma tarvitsen aikaa. Tulen palaamaan naihin viela.

"When I had nothing to lose, I had everything. When I stopped being who I am, i found myself."
(Paolo Coelho: Eleven minutes)