Perinteista

Vuosi vaihtui perinteisissa merkeissa, taysin kuutamolla. Olut maistui ja jalatkin kantoivat (alkuillasta). Oltiin rantabaareissa juopottelemassa uusien ruotsalaisten tovereidemme Annikan ja Kallen kanssa. Naytti silta, etta naapurit katsoivat toimintaa hieman kulmiensa alta. Ei kuitenkaan kovin pahalla, koska liittyivat viela seuraamme tanaankin. Rantabaareissa maisteltiin Long island icetea:ta ja siita se riemu sitten repesikin. Keskiyolla ryhmahalittiin. Sain pitkan yrittamisen jalkeen yhteyden Hannaan ja oli ihanaa kuulla hanen seka Adey hassulaisten aanet!
Toiset jaksoivat juhlintaa pitkalle yohon. Toiset eivat. Kello 01.30 (vuonna 2006!)istuimme jo Janin kanssa guesthousemme naapuriravintolan sohvilla syomassa kamalan kallista, mutta niin kamalan hyvaa pizzaa. Neljaa eri juustoa! Neljaa eri juustoa, joiden ansiosta sain ravata aamulla kaymalassa vahintaan kahdeksan kertaa.
Mulla on hienoimmat kynnet ikina!
Kaksi Vietnamista tanne toiden perassa saapunutta naista myivat manikyyreja kahdella taallalla, joten paatin hyvan myyntipuheen loputtua ottaa moisen. Naiset hoitivat kynsiani yli puoli tuntia ja lakkasivat niihin hienot kukkaiskuviot. Toinen naisista, kaunis 18-vuotias neitokainen, kertoi, etta heidan on ollut pakko tulla Cambodiaan tekemaan toita, etta pystyisivat menemaan jonain paivana opiskelemaan. Muu perhe asuu edelleen Vietnamissa. Parin taalan uhraus minulle ei luulisi olevan iso asia (etenkaan, kun eilen paloi rahaa enemman kuin valtionvirkamies saa taalla keskimaarin kuusittain palkkaa). Vaikka en ole ennen paljon kynsieni kunnosta valittanytkaan.