Pikkumulkkujen vallankumous

Astuin ulos kellarimaisesta valeikkunahuoneestamme kymmenen tienoilla aamulla. Nain jotakin hammentavaa. Jotakin kirkasta. Kaansin kasvoni kohti taivasta. Siella se oli-Ystavani Aurinko! Visiitti oli lyhyt, mutta sitakin piristavampi.
Huolettomuus. Valilla on vaikeaa pysya laskuissa, mika viikonpaiva saati paivamaara mahtaa olla menossa. Tana aamuna joku sanoi olevan kolme yota jouluun. Jouluun, joka en ole tana vuonna kertaakaan odottanut. Enemman pelannyt, koska jouluna pitaisi tuntua joululta. Samaa se varmasti on monelle kotimaan kamarallakin. Joulu asettaa paineita.. Pitaisi, vaikkei kukaan myonnakaan, muistaa kaikkia tuttuja ja puoli tuntemattomiakin, ostaa lahjoja ja ennenkaikkea tuntea joulun tuoma rauha. Ensin stressataan pahimmassa tapauksessa monta kuukautta tuon muutaman hassun paivan takia, ajetaan itsensa puolittaiseen vararikkoon ja lopuksi mietitaan, etta tassako se nyt sitten olikin.. Tai ehka se olen vain mina mika tekee niin. Jokatapauksessa olen onnellinen, ettei minun tarvitse pistaa niin paljon paineita yhteen, kahteen hassuun paivaan vuodesta. Oman ajatukseni joulusta toivoisin toteutuvan jokaisena kuluvana kalenterivuoden paivana: - Maassa rauha, ihmisilla hyva tahto.-
On silti upeaa, jos ja kun tuo juhlapaiva, joulu, antaa ihmisille mahdollisuuden herkistya kuulemaan ja nakemaan se suunnaton rakkaus mita meita kaikkia ymparoi. Oli se sitten lahtoisin perheelta, ystavalta, jumalalta tai tuntemattomalta vastaantulijalta. Lasna se on jatkuvasti. Usein me vain kovetamme itsemme asitimasta sita.
Perinteinen joulu minulle, juhlittuna 24.-26.12 vuosi vuodelta, merkitsee kauniita sanoja ja herkkupoytaa perheen kera. Tana vuonna perheeni koostunee matkasisaristani. Onni on olla monta perhetta.
Rakkaan biologisen perheeni kanssa meilla on onneksi tapana herkutella useaan otteeseen vuodessa ihan vaan siita syysta, etta A. ruoka on hyvaa ja B. tykkaamme toistemme seurasta (vaikkei aina sita aaneen tunnustetakaan).
Halusin joulua tai en, sen tuomasta kraasavuoresta en paase eroon taallakaan. Lumi puuttuu, mutta ehka mauttomimmat koskaan nakemani -viisierivarijoulupukkihorsitin-seinakoristeet roikkuvat seinilla. Merry Christmas.
"If you don't buy me postcard, you can buy me a christmaspresent."

Inhoan rutiineja. Silti se on kumma miten niita etsin,tarvitsen ja loydan. Matkalla ne loytyvat pienista asioista. Tanaan tajusin aamupalalla, etta syon samassa paikassa, missa olin nauttinut jo kaksi ateriaa aiemmin 24 tunnin sisalla Ho Chi Minh cityssa.. Sama tapahtui Nha Trangissa. Jo muutamassa paivassa ehtii loytaa oman kantabaarinsa,-nettikahvilansa- ja ulkoilualueensa. Hyva vai paha?
jUURIA. Niita ihminen tarvisee..

Kellarimaiseen hotellihuoneeseemme ei paivanvalo paljon paista, mutta siivous toimii (niinkuin jokapaikassa muuallakin Vietnamissa) havettavan hyvin. Aamusyopottelyilta palattuani ympari huonetta levittamani likapyykki oli -jalleen kerran- moitteettomasti viikatuissa pinoissa, kosmetiikkatuotteet suorassa rivissa hyllylla ja sangyn pielista rakaratit kadonneet. Kertatoisensa jalkeen kuvittelen, ettei sita siivota paivittain. Kerta toisensa jalkeen olen vaarassa. Pakko ruveta siivoamaan joka aamu, koska havettaa antaa toisten siivota omia sotkujaan. Puoli- ilmaiseksi viela.
Lakanatkin oli vaihdettu. Annan painajaiset pikkumulkkujen hyokkayksesta on kaynyt toteen minun sangyssani. Puhtaat valkeat lakanat. Odotan innolla tulee yota (muurahais)pesassani.

Cambodia kutsuu aamusta.

Teille Rakkaat Siskot ja Veljet toivotan Rauhaa tulevaan Rakkauden juhlaan!