Meri vastaa

Mika ihana paiva!
Olemme viettanet koko paivan rannalla leikkien kera siskojen ja uuden espanjalaisen veljemme. Aaltojen pauhe hukutti alleen kaiken muun ja auttoi saavuttamaan taydellisen mielen puhdistautumisen. Kaksi pikkuystavaamme koululta oli jakamassa naita hetkia kanssamme muutaman tovin. Luulen olevani yksi Nha Trangin parhaista kilparatsuista. Silta ainakin kuulosti tyttojen nauraessa juostessamme pitkin rantaviivaa neitoset reppuselassa. Anna paatti ruvata Peter paniksi ja jaada asumaan rannalle loppuelamakseen kadonneiden poikiensa kanssa. Rannalla juoksenteli parikymmenpainen poikalauma kepit kasissaan ja malttoivatpa istua hetken meidankin seurassamme riemuitsemassa tata mahtavaa elamaa.
Tallustelin yksikseni pitkin rantaa aalttojen loydessa jalkoihin. Ensimmaisen suuren aallon kastellessa houjeni yloskaarittyja lahkeita kavahdin hieman, mutta seuraavan tullessa annoin jo lampiman veden kastella vaatteet vyotaroon saakka. Mika voima merella onkaan.
Kadonneiden poikien seurassa paatin antaa hetkelle tilaisuuden ja tartuin keppiin, juoksin suoraan aaltoihin ja piirsin kuvia veteen.
Lopuksi heitin karrynpyoraa ja pojat voltteja vaatteet vetta noronaan valuen.

Tuo maailman ihme, meri, antoi vastauksia elamanpolunkulkijoiden esittamiin kysymyksiin. Ihme kertoi myos milloin oli aika jatkaa matkaa heittaen ison aallon pitkalle ylos hiekkakummun paalle kastellen tupakat ja heittaen sandaalit melkein teille tietamattomille.

Ranta oli taynna lapsia leikeissaan, kaikki hymyssa suin. Missaan ei ollut yhtaan muovista, metallista tai muutakaan tehtaiden valmistavaa lelua vaan hauskuus loytyi kepeista, tiilenpalasista ja meren rannalle heittamista aarteista. Huomasin saman ilmion kavellessani takaisin hotellille siistiytymaan. Lapset leikkivat, mutta eivat tarvinneet siihen mitaan erityista.
Kuten emme mekaan mitaan ylimaaraista tarvitse. Onni loytyy meista jokaisesta.
Sisalta.

Rakastan tata maata ja kansaa! Pariskunnat istuvat puistoissa sylikkain ja hymyilevat ohikulkijoille. Vastaantuleva nuoriherra tervehtii elamaniloista matkaajaa. Heidan kahvinsa on maailman parasta. Etenkin tapa valmistaa sita: Lasi ja pieni metallinen suodatin kuppi paalla. Kuuma vesi ja kahvia sisaan. Pikkuhiljaa valmis juoma tippuu kahvinjanoisen maisteltavaksi.

Mulla on niin loistava olo. Saan tehda nyt juuri sita, mista olen aina haaveillut. Koskaan aikaisemmin mun elamassani mulla ei ole ollut nain tasapainoisen hyva olla kuin on ollut astuttuani junaan tuona marraskuisena maanantai iltana.
Tanaan ma hymyilen koko maailmalle.
Hymyyn vastataan aina.