Friday, December 30, 2005

Matapaa

Tiedan tulleeni Aasiaan. Tana aamuna seisoin ensimmaista kertaa aikoihin kylmassa suihkussa urheana ja selkasuorana kuin sotilas. Seisoin perati 15 minuuttia. Enka paastanyt aannahdystakaan. Asken syomassa hukutin ruokani chillikastikkeeseen. Mika ketshuppi? En ole koskaa kuullutkaan..
Johnilta tuli uutta postia ja Vietnam viehattaa kuulemma siina maarin, ettei paluuta tyttojen luokse ole. HOH!
Vetta sataa taivaan taydelta ja peltikatot ramisee kummallisella tavalla.
Ei harmita yhtaan. Vaikka jalat alkaa ollakin paremmassa vireessa, en silti uskalla harrastaa kovin paljon liikuntaa. Eilen illalla paatin kurkistaa lahjoituksina saamieni rakkolaastareiden katkoihin ja naky oli silmia hiveleva. Mataa valui lattialle saakka. Nyt on Vellun puuteridesifiointiaineet laastareiden valissa ja punoitus alkaa laskea. Tervetuloa takaisin kavelemisen taito!
Toisaalta liikuntakyvyttomana olemisessa on puolensa: Toiset kantaa sinun rinkkasi ollessasi vammautuneena. Ihmiset lahjoittavat ilmaisia rakkolaastareita (jotka maksaa paljon apteekissa!). Mika parasta saat olla vaan, eika sinun tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siita ette ole saanut mitaan aikaiseksi. Mita paras mahdollinen uusivuosi, voin istua paikallani, katsoa nakymaa merelle ja nauttia kylmaa olutta jalat nostettuna ylos. Oi, autuasta elamaa!
Simonista ei ole vastannut v i e l a k a a n (on kulunut jo vahintaan 16 tuntia laittamastani mailista!). Ihmismieli on kylla kerrassaan sairas. En itsekkaan kay katsomassa mailejani lahellekaan paivittain, saati jaksa vietaa tunteja koneella vastatakseni ajatuksella heti. Sitapaitsi en halua omistaa ketaan, mutta silti yritan tehda sita koko ajan. Harva se paiva elamastani tunnen mustasukkaisuutta, kateutta ja velvoitan ihmisia kayttaytymaan haluamallani tavalla. Siina on kyse juuri siita, mista haluan paasta mahdollisimman kauas: Omistamisesta. Halussa Omistaa puuttuu yksi rakkauden tarkeimmista osatekijoista: Vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa ei ihmisten valiset energiat voi kulkea vapaasti. Siita seuraa solmuja, ahdistusta ja pahaa mielta.
Anna olla Simon, kylla mina jaksan olla odottamatta. Tulevaisuus tuokoon eteen sen, mita on tarjottavana.

Jotenkin ihmeessa sattui niin, etta mina ja Jani paadyttiin samaan huoneeseen, alemapaan kerrokseen kuin muut. Muilla on kattoterassinakymilla kaksi parisankya per huone ja wc:ssa lavuaari, mutta me vanhat ystavykset saimme yhden sangyn ja vessan ilman lavuaaria. Mutta ei se mitaan. Vain nopeat elavat ja sain kuin sainkin paikan -ei seinan puolelta- ja tuntuu mukavalta rakia hammastahnat suoraan kylpyhuoneen lattialle. HA-Haa, kukaan ei ole kertomassa, etta niin ei saisi tehda.
Ollaan jotenkin havitetty muut kattoterassin taivaisiin ja oltu kaksin eilinen ilta "omalla terassillamme" (puhumatta toisillemme lahestulkoon sanaakaan) ja tanaan herra L. kuljetti minut ystavallisesti vuokraamallaan moottoripyoralla rannalle, koska kavely onb (oikeastikin!) vaikeaa.

Mutta Hey Hey (kukaan ei varmaan osannut lukea rivien valsita, etta join asken lounaalla yhden 7 prosenttisen Klang-oluen..) on aika lahtea uudenvuodenviettoon! Alkaa olla paineita saada kaikki asiat aikaiseksi, mita on tana vuonna aikonut. Minapa lahden ensi vuoteen ainakin viisi tuntia aiemmin kuin toverit hyvat Suomessa! Nautinnollista vuodenvaihdetta! Olkaa varovaisia rakettien kanssa!

0 Comments:

Post a Comment

<< Home