Sita saa mita tilaa

Silmat ristissa viimeyona valvottujen tuntien jalkeen, yritan nyt saada elamaani paperille tai pikemminkin tietokoneen kuvaruudulle..

- ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana -

Toissapaivana oli huono olo, niin henkisesti kuin ruumiillisestikin. Istuin koko paivan gueshousella katsomassa toinen toistaan typerampia elokuvia. Muut nauttivat ajastaan rannalla, iloisen auringon alla. Porukan vaaleimmasta ihosta saan siis syyttaa vain itseani.
Jo kevaasta saakka silloin talloin vaivannut hammassarky on paattanyt ruveta koko paiva (ja yo) toimiin. On ollut pakko toimia vastoin periaatteita ja syoda muutamia sarkylaakkeita. Bangkokissa on sitten aikaa kayda tervehtimassa herra hammaslaakari setaa, kun odottelee ehjan passin valmistumista. Pari viikkoa siihen viela.
Tiistai iltana muutimme suunnitelmia. Paatimme siirtaa Phnom penhiin paluun perjantai aamulle ja lahtea rentoutumaan autiolle saarelle kahdeksi vuorokaudeksi koko porukan ja ruotsalaisten ystaviemme kera. Mutta kuten kuvasta nakyy, tanaan on torstai ja autiolla saarella ei kesittaakseni ole internetyhteyksia..
Eilen aamulla herasin karmeaan ahdistukseen. Janin kanssa sanailtiin toisillemme ikavalla tavalla ihan pikkuasioista. Janin haivyttya huoneesta, nousin sangylle istumaan ja siina sitten paasi kyynel jos toinen paan nojatessa hikiseen tyynyyn.
Paa oli taynna ajatuksia: Mita ihmetta ma taalla teen? Miksi ihmeessa ma matkustan? Luulenko tekevani itsestani paremman ihmisen talla tavoin? Niin, kenelle? Itseni silmissa vai muiden? ..Mua ei kiinnosta olla taalla, ei kiinnosta, ei kiinnosta..!
Ajatusten juoksu jatkui samaa rataa, kunnes paasin pisteeseen, missa ajattelin paluuta.. Mihin? Suomeen? Ei. Englantiin? Ei. Mihin sitten? Ja herasin ajatukseen, etta kotini on maailmalla (niin typeralta kuin se ehka kuulostaakin). Ja mina olen siella. Teen nyt juuri sita, mista olen aina haaveillut.
Uuden hollantilaisen (omien sanojensa mukaan 160- kiloisen) ystavani Peterin sanoja lainatakseni:
"Freedom is doing what you like,
Happiness is liking what you do."
Ahdistus oli poissa. Nama tunteet taytyy kayda lapi. Niinkuin elamassa yleensakin: seka positiiviset etta negatiiviset. Illalla pohdoiskeltuamme tyttojen kanssa, tulimme tulokseen, etta matkustaessa eletaan ihan samanlaista elamaa kuin paikallaan ollessakin. Arkea. Meille matkustaminen vain merkaa sita, etta saamme tehda sita mista nautimme. Ja se on aina plussaa, jos ihminen nauttii tekemastaan.
Mietin myos sita, etta miksi ihminen (vaiko vain mina) aina haaveissaan odottaa, etta "seuraavaan pisteeseen" paastyaan hanen elamansa on paremmin. Sen jalkeen ei ole enaa murheita. "Sitten, kun lahden reissuun, niin asiat on hyvin. Sitten mulla on hyva olla." Niin, minulla onkin, mutta onnellisuuden salaisuus taitaa piilla siina, miten ottaa elaman kaikkine hyvine ja huonoine hetkineen vastaan. Ei tasapainoisempaan minaan pyrkien, vaan sita koko ajan luoden.

Ajatuksista herattyani mulla alkoi olla jo kiire tehda kaikki jarjestelyt saarireissua varten. Jouksin hikipaassa ja puolet aamupalasta kadessa ympari kauppoja. Muovipussit kasissa rapisivat taynna leipaa, purkkipapuja tomaattikastikkeessa, kekseja, banaaneja, tupakkaa ja kuusi litraa vetta. Valilla taytyi kayda pyyhkimassa litimarka naama pyyhkeeseen.
Vahan jalkeen puolenpaivan joukkomme keraantyi hotellin aulaan sakkiensa saartamana. Lahdimme kavelemaan kohti rantaa niskat kantamuksista vaarana ja paastyamme perille meille ilmoitettiin, etta vene lahtee toiselta rannalta.
Avuliaat herrasmiehet hotelliltamme tarjoutuivat antamaan meille kyydin motoillaan. Siina sitten kantamuksiemme kanssa mentiin kolme paalla mopolla kohti tuntematonta pohkeen hipoessa tulikuumaa pakoputkea.
Viimein perilla. Sydamme sulivat veneen nahtyamme. Se oli pitka ja suhteelisen kapea puinen kalastajavene. Lahkeet ylos, muutama askel mereen ja hyppy kyytiin. Olimme matkalla. Hymyssa suin hurjaa aalokkoa katsellessani ihmettelin suuresti mita ihmetta olin aamulla ajatellutkaan. Elama oli taas siina.
Emme olleet suunnitelleet retkea kovin paljon, joten vene oli vuokrattu hotellin kautta. Paastyamme saarelle, jonne meidat oli neuvottu menemaan, vastassa oli pettymys. "Autio" saari, jolla oli majakka ja rakennuksia. Satametria kuivumassa olleesta pyykkivuoresta oli metrin pituinen ranta. Kiukutti ja suututti. Jokaikista. Venekuski ei suostunut ajamaan meita toiselle saarelle ja pienen keskutelun (johon ei ollut yhteista kielta), han suostui ajamaan meita saaren paahan. Kivikkoa, kivikkoa, kivikkoa. Muutamaan otteeseen olimme pysahdyksissa miettimassa yrittaen tehda kompromissia. Sita ei syntynyt. Lahdimme takaisin sinne mista tulimmekin. Vellu, Anna ja Anni hakivat satamaan hotellin edustajan jonka kautta vene oli vuokrattu ja seurasi lisaa odottelua. Lopputulos oli selva. Lisaa rahaa tai ette paase mihinkaan. Niin siis jaimme viettamaan aution saaren iltaa turistirannalle.
Pettymyksen mentya ohi, tulimme tulokseen, ettei kukaan meista ole nauranut yhta makeasti pitkaan aikaan kuin veneratkemme seurauksena. Illalla meilla oli hiljenevalla rannalla rinki hiekalla ja sen keskella kynttila. Soimme hiekalla maustettuja patonkeja pavuilla ja tolkkisienilla. Jalkiruuaksi saimme raakoja banaaneja, joista ei mennyt hampaat lapi. Miten olisimmekaan parjanneet saarella.. Ann- kaksikko jai nukkumaan rannalle ja mina jaoin huoneen naapurin Kallen kanssa. Annika, Kallen tyttoystava ei suostunut jaamaan samaan hotelliin, josta olimme vuokranneet veneen, koska ajatteli tapahtuneen olleen hotellin vika. Vikaa oli vahan kaikissa. Me emme suunnitelleet retkea tarpeeksi, tienneet mihin pyrkia, ottaneet selvaa hinnoista jne. hotelli ei informoinut meita tarpeeksi ja venekuski halusi pitaa paansa. Elama on.
Nyt ei meinaa enaa jatus kulkea. Pahoittelen.
Heratyskello oli sailyksessa, joten pyorin koko yon puolivalveilla heratakseni aamulla Phnom penhiin lahtevaan bussiin. Muut jaivat viela Sihanoukvilleen ja mina olen taas No Problemissa. Loistavalta tuntuu olla taas taalla. Enkkuystavani Robert on samassa gueshousessa, tosin ei olla viela nahty. Robi luulee, etta saavun vasta huomenna. Taidankin lahtea yllattamaan herran.