Punainen viiva

..joka maailmankartoissakin erottaa valtiot toisistaan on tullut erottamaan minut ja rakkaaksi kayneen Cambodiani. Nyt askeleemme kulkevat Bangkokin saastepilvien raoista pilkistelevan auringon alla. Poissa on, olkoon menneeksi ja myonnettakoon, koti- ikava, jaljella on vain vasymys ja hippunen hammassarkya, joiden parantamiseen eivat unihiekat silmissa antaneet tanaan mahdollisuutta.
Elama on muuttuva vuoristorata. Valilla mieli pysyy jarkkymattomana paikallaan ja tapahtumat vievat ihmiskehoa paikasta toiseen. Toisessa hetkessa keho pysyy lamaantuneena, mutta on mielen vuoro ottaa ajelu.

Jos muutaman kielikuvan avulla palaan viela hetkeksi rajan taakse muistelemaan rakastani.. Cambodiaa.
Khmerit (cambodialaiset), joista jotkut kulkevat pyjamissa (napitettava loysa paita ja yohousut) keskella kirkasta paivaa ovat hymyilevin koskaan tapaamani kansa. Ihmiset tervehtivat toisiaan ja jaksavat hymyilla. Historian julmien siipien havinasta huolimatta.
Punamultakujien "cambodialaisessa lumesssa" ja polttavien asfalttiteiden vilinassa kohtasi pieni matkaaja monet kasvot ja tunsi monta kertaa olevansa niin hyodyton olento, olento, jolla on kaikki valttikortit kasissaan, mutta joita ei osaa laittaa liikkeelle. Kortit, jota oma ahneus, menettamisen pelko ja saamattomuus estavat kayttamasta. Olento joka tietaa omistavansa liikaa, liikaa rahaa, liikaa materiaa ja eritoten liikaa mahdollisuuksia.
Mahdollisuuksia, joista valtaosa maailman vaestosta ei osaa uneksiaakaan. Mahdollisuuksia, joiden haltiat ne turhan usein jattavat kayttamatta.
Lauantai iltana katuravintolassa ruokaillessani kaveli luokseni mies ilman jalkoja. Kontaten kaveleva mies resuisessa vaateparressaan pyysi muutamaa rielia saadakseen ruokaa. Kieltavan vastauksen annettuani mies hymyili ja jatkoi matkaansa yli silmieni edessa avautuneen vilkasliikenteisen kadun. Kontatenkavellen.
Phnom penhissa ollessamme naimme useaan otteeseen reppureissaajien alueena tunnetulla Lake sidella useaan otteeseen lansimaalaisen -kolmekymmenta hipoen- miehen, joka kaveli samaa katua edestakaisin paivat pitkat pysayttaen ihmsia pyytaen muutamaa dollaria koyhalle. Joka kerta kielteisen vastauksen saatuaan mies heitteli paataan ja pyorotteli kasiaan huumehoyryissaan.
Jalkimminen herra ei ollut astunut miinaan toisin kuin 30-50 cambodialaista kuukaudessa.
Mondulkiri raotti hieman ovea cambodian maaseudun kauneuteen. Loma lansimaalaisesta ymparistosta teki hyvaa. Sinne palaan viela.
Cambodiamuistojen loppukevennykseksi haluan kertoa tarinan eraasta kauniista matkasiskostani..
Tapahtui kerran Phnom penhissa, Momin 20- vuotis syntymapaivana. Tama tumma kaunotar manaili paivallisen sulhonmetsastyskeskustelun lomassa suomalaisen (SEMI)sulhonsa juuri havitettyaan, ettei hanta oikein sulhonmetsastykset kiinnosta, kun ei oikein kiinnosta kukaan, on niin vaikeaa ihastua jne.
Kylla kaikki sulhon tai vaihtoehtoisesti morsion metsastykseen yhtaan paneutuneet oliot tietavat minkamoisita selityksista tassa on nyt kyse.
Osa tumman kaunottaren sisaruksista hoiti hyvan keskustelun paatteeksi itselleen cambodiasulhot jo alkuillasta (ja osa minaenjaahuonommksipaikkailusulhot yon pikkutunteina).
Mita tapahtuikaan 12 tuntia tumman kaunottaren erittain vakavasti antaman lausunnon jalkeen.. Suurin osa syntymapaivajuhlakansasta oli jo siirtynyt huoneisiinsa kuningas alkoholin nopeutettua nukkupaavon saapumista. Muutaman jaljelle jaaneen juhlian totuudenmukaisen silminnakijaraportin mukaan erehdyttavasti kyseista kaunotarta muistuttava naishenkilo oli kuitenkin viela yksi valvojista ja harjoitti paalta alle paikanvaihtoa makuusuunnassa guesthousen terassin korituolisohvalla suurisilmaisen australialaisen laakariopiskelijan kanssa.
Samaisen parin yhteisilla liikkeilla on myos muutama silminnakijahavainto juhlia seuranneelta paivalta lake siden paakadulta. Kasi kadessa.
Tarinan opetus on se, etta kaikki voi muuttua silmanrapayksessa, vaikka emme olisikaan hyvantekevaisyysjarjesto vaan -banaanikarkit yksinoikeudella yhdistyksen puheenjohtajia-.