9999
Aurinkoiset paivat, viileat yot, ymparilla vallitseva hiljaisuus ja ihmisten ystavallisyys ovat sulattaneet pienen suomityton sydamen. Voisin melkein kuvitella jaavani tanne Paihin loppuelamakseni. Kaikkialla ihmiset kulkevat hymy huulillaan ja ihmisten valinen kanssakayminen on helppoa ja valitonta. Jo muutaman taalla vietetyn paivan jalkeen tulee kadulla vastaan vahan valia vastaan uusia tuttuja, kotoisin ties kuinka monesta eri maailman kolkasta.
Heti Bangkokissa bussia odottaessani tapasin korealaisen Jinnyn, joka auttoi minua selviamaan jaahyvaisten aiheuttamasta kyynelmeresta. Kaikeksi onneksi meilla oli sitten sama matka tanne Paihin saakka, joten yhdessa metsastimme oikeaa bussia ja nautimme aamupalaa Chian main paikallisessa katukeittiossa. Perjantai iltana monen mutkan kautta loysin siskoni, tai pikemminkin tormasin osaan paakatua Jinnyn kanssa tallustellessamme. Illasta tuli mita mainioin. Nautimme maittavista aterioista koko porukan voimin (Jarno, Anni, Hannele& Anna) kotoisan kasvisravintolan tyynyilla istuen. Mukaan mahtui myos Annan -awesome- australilaispuolisko, Nick nimeltaan. Naista kahdesta tosiaan loistaa koko universumin energia. Sita ei voi sanoin kuvailla, sen voi vain tuntea. Mieletonta.
Illan edetessa pidemmalle liityimme laheisen baarin open mic- iltaan, jossa esiintyvat artistit Hannele ja Jarno kantoivat omat kortensa kunnialla kekoon. Elakoon Apulanta.
Yon pimeat tunnit kuluivat yllattavan nopeasti Bambu-baarin lattialla istuskellessa ja tehdessa uusia tuttavuuksia irkkujen, enkkujen, canalaisten, israelilaisten ja monien muiden kanssa.
(Hyva Suomi)- Havuja Perkele!
YHDEKSANTUHATTAYHDEKSANSATAAYHDEKSANKYMMENTAYHDEKSAN.
Tuossa muutamia siskoteni asustaman hippiyhteison itavaltalaisvahvistuksen lempilausumista. Tama pariskunta elattaa itsensa tekemalla paivisin koruja ja myymalla niita iltaisin kadulla.
Ihmiset taalla osaavat rentoutua. Kaikki turha stressaaminen on jatetty pois. Eika ihme, nama mahtavat vuoristomaisemat, hiljaisuus ja ymparoiva vihreys antavat mielelle tilaa rauhoittua. Tanaan lauloimme ja soitimme, oli rumpua ja kitaraa ja jollain huilukin. Uuden moniaanisen hymnimme rakensimme pienien sammakkojen ymparille. Se kuulostaa loistavalta kaikkien muiden paitsi ei ehka suomalaisten korvissa..
Eilen nukutti pitkaan ja makeasti. Ihka omassa bambumajassa, ihku isossa pedissa. Iltaa viettettiin koko ajan elavassa kokoonpanossa. Ensin oltiin syomassa Jinnyn ja Jarnon kanssa, myohemmin seurueeseen liittyi uusi englantilaisystavamme Andrew. Myohemmin siirryimme Nickin guesthouselle joen rannalle ja ohjelmassa oli nuotiota ja muutamia ilotulituksiakin. Nuotion ja ihmisista valittyneen loistavan energian lammossa kokemiani fiiliksia on mahdotonta kuvata. Ymparoivien vuorten silhuetti mykisti. Siina oli taas kerran yksi niista hetkista, jolloin ohitsekiitavan pienen hetken ajan ymmarrat olevasi osa yhta ja samaa enegiaa- tata maailmankaikkeutta.
Koska on niin helppoa tuntea ymparoiva energia, on helppoa unohtaa kaikenmoinen laskeminen:paivat, tunnit, minuutit ja sekunnit. On helpompaa paastaa irti kaikista maneereista- olla vaan, kuunnella omaa sisaista aantaan. Antaa ja ottaa vastaan, pyytettomasti ja mitaan odotamatta.
Ilta toi mukanaan taas nipun uusia tuttavuuksia ja vihkooni monta hienoa elainta, monen eri kansalaisuuden edustajan kadesta piirrettyna (paansapaalla).
Tytot sanoivat, etta olen jotenkin aivan erinakoinen kuin Bangkokissa. Kuulemma jotenkin muuttunut. Ehdotin kampaajaa, jonne oli pakko juosta heti, kun Simppa ilmoitti tulostaan. Se ei kuulemma kuitenkaan ollut hiusvari vaan jotain muuta.. Itseasiassa silta minusta tuntuukin. On paljon helpompi olla. Hyvaksya ja rakastaa itseaan juuri sellaisena kuin on. Mista tuo sitten johtunee, silla ei ainakaan ole mitaan tekemista Australian kanssa..
Saali, etta siihen tarvitsee jonkun toisen ennenkuin osaa alkaa pitaa itsestaan..
Tahan loppuun jotain mika kuvaa mun tuntemuksia loistavasti nyt..
"Kasvaa vuosien paino / meidät pian alleen musertaa / käy jalkoihin tyly asfaltti / unet ohuiksi kuluttaa / jengi pelaa vain aikaa / niil on liikaa mistä valita / ei kukaan huomaa et kaikki on selvää, / jos vain osaa katsoa / Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, / heittää hiukset sekaisin / Kevätmyrskyn kastella, / mekko liimata kiinni vartaloos / Niin olet kaunis, kaunis / ja maailma on sun / nosta kasvot ylös sateeseen / katso lintujen lentoa / ne ei kylvä, ei ne satoa korjaa / mut niil on tarpeeks kaikkea / kiivetään kukkulalle / sieltä näkee ohi kaupungin / silloin muistat mistä tullut oot / ja minne palaat takaisin / anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, / heittää hiukset sekaisin / kevätmyrskyn kastella, / mekko liimata kiinni vartaloos / niin olet kaunis, kaunis / ja maailma on sun / joskus tuntuu että ajan pyörteet / kiskoo meidät mukanaan / avaa sylisi mulle, / niin maailma saa ohi virrata / sun aika kukkaan on puhjeta, / kohti taivasta kurkottaa / juuret viimein kylmän kiven murtaa, / jos ymmärtää odottaa / anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, / heittää hiukset sekaisin / kevätmyrskyn kastella, / mekko liimata kiinni vartaloos / niin olet kaunis, kaunis / olet kaunis / niin kaunis / ja maailma on sun "
(Tehosekoitin: Maailma on sun)
Heti Bangkokissa bussia odottaessani tapasin korealaisen Jinnyn, joka auttoi minua selviamaan jaahyvaisten aiheuttamasta kyynelmeresta. Kaikeksi onneksi meilla oli sitten sama matka tanne Paihin saakka, joten yhdessa metsastimme oikeaa bussia ja nautimme aamupalaa Chian main paikallisessa katukeittiossa. Perjantai iltana monen mutkan kautta loysin siskoni, tai pikemminkin tormasin osaan paakatua Jinnyn kanssa tallustellessamme. Illasta tuli mita mainioin. Nautimme maittavista aterioista koko porukan voimin (Jarno, Anni, Hannele& Anna) kotoisan kasvisravintolan tyynyilla istuen. Mukaan mahtui myos Annan -awesome- australilaispuolisko, Nick nimeltaan. Naista kahdesta tosiaan loistaa koko universumin energia. Sita ei voi sanoin kuvailla, sen voi vain tuntea. Mieletonta.
Illan edetessa pidemmalle liityimme laheisen baarin open mic- iltaan, jossa esiintyvat artistit Hannele ja Jarno kantoivat omat kortensa kunnialla kekoon. Elakoon Apulanta.
Yon pimeat tunnit kuluivat yllattavan nopeasti Bambu-baarin lattialla istuskellessa ja tehdessa uusia tuttavuuksia irkkujen, enkkujen, canalaisten, israelilaisten ja monien muiden kanssa.
(Hyva Suomi)- Havuja Perkele!
YHDEKSANTUHATTAYHDEKSANSATAAYHDEKSANKYMMENTAYHDEKSAN.
Tuossa muutamia siskoteni asustaman hippiyhteison itavaltalaisvahvistuksen lempilausumista. Tama pariskunta elattaa itsensa tekemalla paivisin koruja ja myymalla niita iltaisin kadulla.
Ihmiset taalla osaavat rentoutua. Kaikki turha stressaaminen on jatetty pois. Eika ihme, nama mahtavat vuoristomaisemat, hiljaisuus ja ymparoiva vihreys antavat mielelle tilaa rauhoittua. Tanaan lauloimme ja soitimme, oli rumpua ja kitaraa ja jollain huilukin. Uuden moniaanisen hymnimme rakensimme pienien sammakkojen ymparille. Se kuulostaa loistavalta kaikkien muiden paitsi ei ehka suomalaisten korvissa..
Eilen nukutti pitkaan ja makeasti. Ihka omassa bambumajassa, ihku isossa pedissa. Iltaa viettettiin koko ajan elavassa kokoonpanossa. Ensin oltiin syomassa Jinnyn ja Jarnon kanssa, myohemmin seurueeseen liittyi uusi englantilaisystavamme Andrew. Myohemmin siirryimme Nickin guesthouselle joen rannalle ja ohjelmassa oli nuotiota ja muutamia ilotulituksiakin. Nuotion ja ihmisista valittyneen loistavan energian lammossa kokemiani fiiliksia on mahdotonta kuvata. Ymparoivien vuorten silhuetti mykisti. Siina oli taas kerran yksi niista hetkista, jolloin ohitsekiitavan pienen hetken ajan ymmarrat olevasi osa yhta ja samaa enegiaa- tata maailmankaikkeutta.
Koska on niin helppoa tuntea ymparoiva energia, on helppoa unohtaa kaikenmoinen laskeminen:paivat, tunnit, minuutit ja sekunnit. On helpompaa paastaa irti kaikista maneereista- olla vaan, kuunnella omaa sisaista aantaan. Antaa ja ottaa vastaan, pyytettomasti ja mitaan odotamatta.
Ilta toi mukanaan taas nipun uusia tuttavuuksia ja vihkooni monta hienoa elainta, monen eri kansalaisuuden edustajan kadesta piirrettyna (paansapaalla).
Tytot sanoivat, etta olen jotenkin aivan erinakoinen kuin Bangkokissa. Kuulemma jotenkin muuttunut. Ehdotin kampaajaa, jonne oli pakko juosta heti, kun Simppa ilmoitti tulostaan. Se ei kuulemma kuitenkaan ollut hiusvari vaan jotain muuta.. Itseasiassa silta minusta tuntuukin. On paljon helpompi olla. Hyvaksya ja rakastaa itseaan juuri sellaisena kuin on. Mista tuo sitten johtunee, silla ei ainakaan ole mitaan tekemista Australian kanssa..
Saali, etta siihen tarvitsee jonkun toisen ennenkuin osaa alkaa pitaa itsestaan..
Tahan loppuun jotain mika kuvaa mun tuntemuksia loistavasti nyt..
"Kasvaa vuosien paino / meidät pian alleen musertaa / käy jalkoihin tyly asfaltti / unet ohuiksi kuluttaa / jengi pelaa vain aikaa / niil on liikaa mistä valita / ei kukaan huomaa et kaikki on selvää, / jos vain osaa katsoa / Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, / heittää hiukset sekaisin / Kevätmyrskyn kastella, / mekko liimata kiinni vartaloos / Niin olet kaunis, kaunis / ja maailma on sun / nosta kasvot ylös sateeseen / katso lintujen lentoa / ne ei kylvä, ei ne satoa korjaa / mut niil on tarpeeks kaikkea / kiivetään kukkulalle / sieltä näkee ohi kaupungin / silloin muistat mistä tullut oot / ja minne palaat takaisin / anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, / heittää hiukset sekaisin / kevätmyrskyn kastella, / mekko liimata kiinni vartaloos / niin olet kaunis, kaunis / ja maailma on sun / joskus tuntuu että ajan pyörteet / kiskoo meidät mukanaan / avaa sylisi mulle, / niin maailma saa ohi virrata / sun aika kukkaan on puhjeta, / kohti taivasta kurkottaa / juuret viimein kylmän kiven murtaa, / jos ymmärtää odottaa / anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, / heittää hiukset sekaisin / kevätmyrskyn kastella, / mekko liimata kiinni vartaloos / niin olet kaunis, kaunis / olet kaunis / niin kaunis / ja maailma on sun "
(Tehosekoitin: Maailma on sun)
posted by heidi-maria at 3:11 AM
3 Comments:
Säkeet vie sua eteenpäin vieläkin :)
Kaunista. Sydämestä sydämeen.
Kiitos kirjepostista. Se toi hymyn huulille. Niin monin eri tavoin sanottu sama asia :) Kiitos, että olet sinä.
Helmikuu rullailee kuin liukuhihna täällä. Samanlaisena, liikkuvana vaikkei itse hievahtaisikaan. Yritän aina laittaa hyvät eväät töihin, että jaksais ees vähän paremmin :]
Kulkuset ja huuverit mielessä.
PH = pidä huolta, x
Äh, tuu jo kotiin.
-Sofia
Tervehdys.
Paleltaa ihan, kun tuli niin älyttömät kylmät väreet sun tekstejä lukiessa. Ihan mieletöntä.
Ihana että jaksat kirjoittaa noin ahkerasti aina. Se saa minutkin aina niin hyvälle tuulelle. Sydäntä vain puristi kun sanoit että haluaisit jäädä. Tiedän kyllä tunteen, mutta se aiheuttaisi suurta ikävää.
Täällä alkaa jo päivät ihanasti valaisemaan ja töidenkin jälkeen on ainakin tunti valoista. Olli sai käsinauhoja ja oli niistä ikionnellinen. Nyt palaan työntekoon. Kitokset siitä että olet autaanut minutkin rakastamaan elämää! :)
Post a Comment
<< Home