Vasyneena mutta onnellisena

Muutama minuutti sitten saavuin tanne Pohjois- Thaimaassa sijaitsevaan, entiseen kylapahaseen ja nykyisin jo aikalailla turistien valloittamaan vuoristoiseen Paihin. Takana on, en jaksa laskea monenko tunnin bussimatka, ensin Bangkokista Chiang maihin ja Chiang maista tanne. Viimeinen vali oli yhta mutkaa ja todella tunsin istuvani aasialaisessa bussissa. Silmat lurppasivat kiinni joka toinen sekuntti, mutta polvet suussa on hyvin hankalaa nukahtaa. Nyt pitaisi enaa loyta siskot. Niin, ja saada sita unta.

Olen niin onnellinen, etta Bangkok on viimein taaksejaanytta elamaa. Vaikkakin viimeiset paivat siella olivat ikimuistoisia. Viettettiin aikaa Simpan kanssa kaksin, pelattiin sulkafootbagia puistossa, kayttiin valilla Davidin kanssa kavitteluolusilla, syotiin hyvin, haahuiltiin ympariinsa ja valilla yritimme jopa nukkua. Oli kummallisen helppoa olla oma itsensa. On ihanaa voida seka itkea etta nauraa (hermostua, jannittaa, pelata..) niin, etta toinen vastaanottaa kaiken sen osana jokapaivaista ihmisena olemista. Sita kun se minulle on.
Eilen oli haikeiden jaahyvaisten vuoro- jalleen kerran. Katsotaan mita tulevaisuus tuo tullessaan.. Ympari kaydaan ja yhteen tullaan, vai tullaanko?