Tie Vie

Taas on tullut aika lähteä maailman tuuliin. Tällä kertaa suuntana on Aasia ja tarkoituksena olisi hypätä idän pikajunan kuljetettavaksi maanantaina 14.11.2005. Neljä viikkoa siis lähtöön.
Hilpeä matkaseurueemme koostuu neljästä nätistä hameväen edustajasta ja kolmeasta komeasta herrasvahvistuksesta. Joukon pellavapäällä on tarkoitus ikuistaa matka videokameralla, joten turha luullakaan pääsevänsä karkuun Big Brotheria.. Toivoa Siperian ylitykseen tuo soittotaitoiset, jotka ottavat mukaan matkaan kitaraa ja rumpua. Ja onhan meillä myöskin heleät äänet.
Tällä kertaa päätin olla järkevä ja aloitin matkavalmistelut jo kuluneena viikonloppuna. Tavaratalosta mukaan tarttui kaikkea mahdollista aurinkorasvasta kynsisaksiin ja apteekin hyllyiltä löytyi maitohappobakteereita ja käsidesiä. Vaikka ulostetarinoilta tuskin tullaan välttymään varatoimenpiteistä huolimatta. Aika näyttää tarinoiden tulevan tason. Huomenna on aika piikityttää itseään toiseen otteeseen japanin aivokuumeen merkeissä ja varmuuden vuoksi ottaa toinenkin piikki polion varalle. Muuten alkaakin olla jo kaikki tarpeellinen melkeinpä kasassa ja pari viikkoa sitten ostetut junaliput polttelee taskussa.

Haluan heti tässä ensikättelyssä KiiTTää TeiTä kaikkia Rakkaita ihmisiä, joita mulla on ollut ilo kohdata polkuni varrella! Ilman yhdessä koettuja pieniä ja suurempiakin hetkiä, tuskin olisin tässä. Elämä on juuri siinä missä se on, hetkessä. Hetki mahdollistaa sen kokemisen mitä on. Nyt saan tehdä jotain sellaista mitä juuri koenkin tarvitsevani. Haluan ymmärtää ja kokea, että me kaikki todella asutamme yhtä ja samaa suurta palloa. Haluan ymmärtää, että me olemme kaikki yhtä ja samaa luoduista rajoista, erilaisista kulttuureista ja maailman poliittisista tilanteista huolimatta. Haluan sydämessäni kokea ja ymmärtää sen minkä jo tiedän: Kaikki on yksi.
Kun satutat toista, satutat samalla itseäsi.
Kiitos, että annatte mulle mahdollisuuden peilata itseäni suhteessa itseeni ja ympäröivään maailman. Ilman teitä en voisi sitä tehdä.
Rakastan teitä.
Minne ikinä tuulet kuljettaa, sydämessäin teistä jokainen on mukana nyt ja aina.

ErityisKiitokset herra Ärjylälle ja hänen hiljaiselle vaimolleen henkisestä (ja taloudellisesta) tuesta ja turvasta sekä mielettömästä pyyteettömän rakkauden lahjasta! Todella arvostan teitä ja sitä miten paljon olette valmiita antamaan puolestani, vaikka välillä se ei siltä näyttäisikään. Itsekäs kakara.
Pikku-Petelle iso halaus. Veikka on rakas!

Viimeisenä, muttei missään tapauksessa vähäisimpänä haluan Kiittää Elämää*, elämästä! Kiitos joka ikisestä hetkestä!
Kaikki on yksi. Halleluja!

Tähän tieni on tuonut, katsotaan minne se vie.



*Jumala, Valo, Rakkaus.. Jokainen sen mukaan, miltä tuntuu..