Kuivaa maata!

Tunnen olevani jalleen taysissa sieluun ja ruumiin voimissa. Eika se vaatinut suuria ihmeita: Aloitin eilisen paivani No problemin suurella kahvikupposella ja omien voimavarojen uskomiseen kannustavalla keskustelulla ymparimaailmaa matkanneen belgialaisen dokumettiohjaajan kanssa. Iltapaivalla soin maaailman maistuvimman tofupatongin kantaravintolassani kulmabaarissa ja vietin muutaman tunnin netissa vastaillen sahkoposteihin ja selvitellen asioita. Neljan jalkeen tormasin Nature lodgessa tapaamaani amerikkalaisneitoon ja lahdimme yhdessa kasityokauppojen metsastykseen. Kauppoihin asti emme koskaan paasseet myohaisen (ja sunnuntaisen) ajankohdan vuoksi, mutta paadyimme syomaan maistuvia tapaksia Friends- ravintolaan, jota yllapitaa cambodialainen katulapsijarjesto. Iltainen monsuunikuuro antoi meille aikaa purkaa sisaisia patojamme hyvan keskustelun merkeissa. Juttua olisi varmaan riittanyt vaikka kahden kuukauden kuurolle, mutta emme tohtineet kysya lupaa jaada ravintolaan nukkumaan ja paikan sulkiessa oviaan aloitimme vetisen taivalluksemme takaisin Lake side:lle. Ravintolaan mennessani olin kavelevanani kadulla, mutta ulos astuttuani kahlasin joessa. Se oli likainen ja haiseva joki se! Vetta oli yli polven ja vastaan iloisesti virtasi mita eriskummallisempia esineita. Ei siina muu auttanut kuin lahtea varovasti talsimaan eteenpain ja toivoa kohtaavansa kuivaa maata. Hetken harjoiteltuamme opimme etenemaan suhteellisen vikkelasti ja vastaantulleen lankkariherran kommentti:" Luckily you can't see the snakes here." nopeutti matkaa entisestaan. Parikorttelia jalkoja uitettuamme loysimme vihdoin kuivaa maata jalkojemme alta ja paatimme urheilla lopunkin matkaa kohti guesthousejamme ja suloisen puhdistavia suihkuja..
Viimesilauksen paivalle antoi Charlesin hymy kaydessani kotiinpaluu soodalla Lentavassa elefantissa.

Tama paiva on mennyt ympariinsa ampariinsa juostessa. Hikipisarat puskee otsaan ja kasivarsille ja kastelee selan ihan vaikka vain paikallaan seisoessa. Voiko kukaan kuvitella tekevansa ostoksia saunassa.. Jos voin, niin tervetuloa Aasiaan!

Aamulla ihan herkistyin, kun kuulin, etta Jack oli kaynyt etsimassa mua eilen illalla No problemista. Nyt on herra puoliksi -elefantti-puoliksi apina- jo matkalla takaisin Sen monoromiin, mutta oli jattanyt jalkeensa terveiset: Hello and Goodbye.
On Se sitten niin suloinen.

Huomen aamulla kello kuusi lahtee bussi kohti Bangkokia.
Viela on aikaa hymyilla ystavilleen taalla.