Onnellisuus ja Asioiden kaksi puolta

Toissapaivana se sitten alkoi. Vesipyssy- ja ampariarmeijat valtasivat Paksen katukuvan. Liikkella ovat sukupolvet pienimmasta taaperosta harmaapartaisompaan vaariin ja kastumiselta on mahdotonta valttya. Happy Lao new year!

Toissapaivana olimme Benin kanssa valokuvaamassa auringon taittaessa matkaansa mailleen ja olimme taysin lumoutuneita laskevan auringon varjaaman taivaan kauneudesta. Kaupungin keskelta leikkaava ja aina uupumaton Mekong jatkoi virtaamistaan tuttuun turvalliseen tapaansa auringon painettua mailleenkin ja me pienet kulkijat kavelya sen rannanvierusta sivuavaa tieta.
Juuri, kun olimme aikeissa kaantya takaisin hotelliemme suuntaan saimme kutsun liittya mukaan joen rannassa sijaitsevan bamburavintolan edustavalla iloisesti juhlineeseen joukkoon.
Sekunninsadasosan ajan katseemme kohtasivat Benin kanssa, kummatkin antoivat lahes nakymattoman olankolautuksen hyvaksynnan merkiksi ja se oli menoa sitten.. Uudenvuodenjuhlijat juoksivat meita vastaan, tarttuivat kasiimme, repivat meidat perassaan pihalle, suttasivat naamamme kirkkaan pinkilla huulipunalla ja heittaivat vauvatalkkia paalle. Viimeiseksi silaukseksi sain amparillisen kylmaa vetta jaapaloilla tehostettuna selkaani ja Ben samanmoisen kalsareihinsa.
Musiikki pauhasi taysilla ja siina auttanut muu kuin aloittaa tanssi juhlaseurueen esimerkkia noudattaen. Beer lao- lasit kiersivat kasissa kasiin tiuhaan tahtiin ja lapset pyorivat kiinnostuneina ymparillamme. Arviolta tunnin kuluttua olimme molemmat aivan rattivasyneita ja kohteliaasti kiitimme kemuista ja talsimme naamat sotamaalista loistaen lapi juhlahumuisen kaupungin takasin hotelleillemme ja kylmien suihkujen virkistavaan syleilyyn.

Viereisessa Champasakin kaupungissa sijaitseva Angor Watin aikainen Vat Phoun temppeli kutsui meita eilen. Vuokrasimme tuk-tukin, koska emme olleet varmoja bussien kulkevuudesta yleisena lomapaivana, mika muuten onkin aika huvittava kasite. Ainakin nain eurooppalaisen silmaan: puolet kaupoista, ravintoloista ja liikkeista ovat kiinni ja toinen puoli auki. Milla logiikalla, siita minulla ei ole aavistustakaan. Jos haluan ostaa jalkapallon, se onnistuu kylla, mutta matkatoimiston ovet muistuttavat olemastaolostaan suljettuina.
Champasak naytti oikein kauniilta pikkukaupungilta puutaloineen, joita toisella laidalla reunistivat vuoret ja toisella suuri ja sininen Mekong.
Se mita tulee Va phoun temppeleihin.. Olin allistynyt. Temppelit ovat yhteydessa Angor Watiin ja se oli silminnahden havaittavissa, silla ne oli rakennettu samaan tyyliin. Kaksi suurempaa rauniota tervehtivat meita ensin ja niiden valista lahteva "seremoniatie" johdatti meidat ylos vuorelle, jolta avautuva nakyma ulottui kymmenien kilometrien paahan ja missa sijaitsi pienempi, mutta paremmin sailynyt temppeli valtavan kokoisene Buddha patsaaneen. Temppelia reunustivat jylhat kalliot ja sen ymparistossa oli paljon kallioon (700- luvulla alkaen) kaiverrettuja portaita, patsaita, kuvioita yms.
Nyt olisin valmis menemaan uudelleen myos Angor Watille, mutta ilman hammassarkya Kiitos!
Menomatkalla temppeleille Champasakin keskustan lapi ajaessamme vesiarmeijat saivat meidat maraksi, ja takasintulomatkalla saimme tuta taktikoidun vesisodan tekniikat. Muutama "sotilas" pistetaan seisomaan keskelle tieta,joten ohiajavan kulkuneuvon on pakko pysahtya, jolloin loppuarmeija hyokkaa avuttomien matkustajien kimppuun. Voi sita riemunhetkea ja leveita hymyja, kun vesiryoppy on loytanyt tiensa ulos amparista..



On tassa siten ollut myos vahan aikaa ajatella ja tahan loppuun haluasinkin laittaa eilen kirjoitmiani ajatuksia:

Onnellisuudesta ja asioiden kahdesta puolesta

Kaikki tama alkaa onnellisuudesta. Kuten sanottu koen olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmin kohta 24 elamani vuoden aikana. Jopa muutamat muut ihmisoliot ovat minulle siita huomauttaneet- Onnellisuudesta.
Mista se sitten tulee?
"Joskus taytyy menna kauas, jotta nakee lahelle.", on joku viisas joskus sanonut.
Sopii kuin naulattuna minun onneni lahteeseen..
Olen ollut itseni "etsikkoretkella" jo vuosia ja viimeajat ovat minua kuljettaneet aina vain maantieteellisesti kauemmaksi kotoa, tuhansien kilometrien paasta paikasta, joka on osa minua, ja joka tulee aina sita olemaan. Kotona ovat juureni ja nain ollen en paase koskaan katoamaan. Jo se on onni sinansa.
Usein tunnenkin, etta koti ja rakkaat ovat tassa ihan lahella, vieressa jakamassa hyvat ja huonot hetket, rakastamassa- puolin ja toisin.
En koskaan koe olevani yksin, kiitos teidan ja energian, joka valittyy silmanrapayksessa kaikkialle maantieteellisista sijainneista huolimatta.
Olet ajatuksissani ja mina sinun.
Avainta onneen ei loytynyt sen kummemin Koto-Suomesta kuin kauaa Aasiastakaan. Valimatka totuttuihin kaytosmalleihin on sen sijaan antanut tilaa kuulla itseaan ja mita vahemman tuttua ja turvallista ymparistosta on loytynyt, sita enemman taytynyt alkaa luottamaan itseensa ja vaistoihinsa.
Kilometrit ovat olleet avain itseni kuulemiseen.
Silla mita sisimpani sitten sanoo, on paljon tekemista vieraiden maiden ja kulttuurien kanssa. Pienen kulkijan aani huutaa halua oppia puhumaan vieraita kielia (lue:englantia), jotta voisi paremmin ymmartaa erillaisia kulttuureja ja uskontoja, sita kautta erilaisia ihmisia, paasta luomaan kasitystaan tasta kaikkeudesta ja tuntea olevansa tarkea palanen sita.
Haluan ymmartaa paremmin luontoa ja itseani. Viimeista eriton, koska uskon sen olevan tie kaikkeen muuhun ymmartamiseen.
Miksi en ole sitten ennen kokenut nain?
Olen onnellisessa asemassa jo alunalkaenkin, olen saanut osakseni mita rakastavimman perheen ja mita rakastavimmat ystavat. Olen saanut mahdollsiuuden tavata paljon erillaisia ihmisia elamani aikana- ja jakaa onnenhetkia.
Olen aina ollut persoona, joka haluaisi miellyttaa kaikkia. En ole koskaan osannut ottaa vastaan sita, kun joku ei pida minusta. Olen ollut valmis tekemaan monia asoita,jotta muut ihmiset pitaisivat minusta, vaikken ole edes itse pitanyt itsestani. Miellyttamisella ja hyvaksynnan hakemisella paasee helposti sisaan pienempiin tai suurempiin kierteisiin, joissa itsensa miellyttaminen unohtuu kokonaan. Aina loytyy joku tyytymaton, koski tyytymattomyys sitten sinua,minua, meita, heita, mummon kaimaa tai naapurin kukkapenkin kuntoa.
Juuri taman pienen ja yksinkertaisen maailmankaikkeuden salaisuuden luulen oivaltaneeni: Ainut keino miellyttaa muita on ensin miellyttaa itseaan. Kaikki eivat katso hymyillen sinua jokatapauksessa, joten miksen edes itse sita tekisi.. Rehellisyys tuo julki totuutta ja totuus on usein se, mika satuttaa eniten. Hetkellisesti. Pidemmalla tahtaimella totuus on ainut,joka tekee onnelliseksi.
Tunsin hetkellista surua tajutessani, etta kaikki ihmiset eivat tulleet kovin iloiseksi paatoksestani lahtea Australiaan. On harmillista,jos minun paatoksieni pitaa tehda ihmisia pahalle mielelle.
Kuten sanottu haluasin elaa niin, etta me kaikki voisimme olla onnellsia, niin kaikki rakkaat siella kotomaalla kuin muuallakin pallomme eri kolkissa.
Aloitan sen tanaan, yhdesta palasesta tata ykseytta.
Teen sen toteuttamalla asioita, jotka tekevat minut onnelliseksi ja sita kautta mahdolliseksi jakamaan sita onnellisuuta myos eteenpain.
Me olemme yksi.

Kiitos Kaunis Reijalle, naiselle,jolla on valtava sydan ja joka auttoi minua ymmartamaan!