Peppu puuduksissa

Eilen paivaunien nukkumista pitkasta aikaa kaytannossa kokeiltuani totesin ettei se todellakaan sovi minulle. Olin pihalla kuin kaappikello koko loppupaivan ja yota kohti kaikki senkun parani, uni ei tullut millaan ja kaikki pienimmatkin aanet hatkahdytti niin, etta loppuyon taytyi pitaa taysi valaistus paalla. Onneksi sentaan otimme Benin kanssa omat huoneet (ja omat hotellit), ettei tarvinut enaa toisen nukkumisrauhasta tressata.
Yonsuussa luulin, etta ulkona sataa, kunnes tupakalle mentyani tajusin, etta seuraavassa kerroksessa oli joku suihkussa ja kaikki vedet tulivat putkesta suoraan alemman kerroksen parvekkeelle.. Todella pitkalle suunniteltuja nama putkityot taalla.

Peppu puuduksissa bussissa istumisesta ei aina kamalasti jannitysta irtoa (paitsi jos kulkuvalineesta hajoaa jarrut keskella vuoristoa, kuten kavi Benille matkalla Hanoista Vientianeen). Ennemmin meinaa jarki menna, etenkin jos sattuu sopiva ja otollinen mielentila paalle..
Eilinen meni Savannahketista Pakseen siirtyessa. Taas kerran paasimme kokemaan oikein aitiopaikoilta laolaista elamanrytmia: Mihinkaan ei ole kiire, ei ainakaan tapotaydella bussilla. Savannahketista on Pakseen matkaa hippasen yli 200 kilometria ja viela kaikenlisaksi hyvakuntoista ja suoraa tieta. Silti matka kesti viisi tuntia. Linja- auto pysahtyi jotakuinkin joka toinen minuutti, ihmiset pomppivat kaytavaa myoten taydessa liikennevalineessa sinne ja tanne, tulivat ja menivat, mutta meilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta edes livahtaa kaymaan ulkona, kuten vesassa eika missaan tuntunut olevan mitaan jarkea- minun silmissani. Toisin kuin esimerkiksi Kamputhseassa ei taalla ole tienkunnolla mitaan tekemista matkan keston kanssa. Kuten ranskalaiset ovat jo aikoja sitten todenneet:
"The Vietnamese plant rice, The Khmer stand there and watch and the Laotians listen to it growing."
("Vietmilaiset istuttaa riisin, kamputhsealaiset seisoo ja katsoo ja laolaiset kuuntelee sen kasvavan.")
Viela oluen loputtuakin ottaa laolainen rennosti, lauleskelee, nousee pyoran selkaan ja lahtee tayttamaan juomavarastot..
Toisin kuin tallainen kiireenkeskella kasvanut eurooppalainen.
Valilla heraan kaupunkien katuja ristiin rastiin pyoriessani, etta minahan melkein juoksen.. Muut ihmiset kavelevat rennosti, katselevat ymparilleen ja pystyvat aistimaan mita ymparilla tapahtuu. Itsella on monesti vain paamaara silmissa, vaikka matkanvarrella sita vasta sattuu ja tapahtuukin.. Hidastan askeleitani ja kokonainen uusi maailma aukeaa silmissani.

Pakse vaikuttaa yhdelta modernisointuneimmista kaupungeista Laosissa. Hyva tai huono, siihen en ota kantaa, mutta oli niin tai nain me loysimme eilen italiaisravintolan, josta sai p i z z a a! Kauan sita oli metsastettykin. Olimme kummatkin Benin kanssa nalkaisia kuin hevoset ja tuli sita sitten sen edesta syotyakin. Nyt kun asumme pesaerossa, riittaa juttuakin taas paljon enemman.. Ei siina, etta yhteisasumisessa mitaan vikaa olisi ollut, mutta sanattomasti ymmarramme, etta edes kustannussyista ei kannata luopua omasta tilasta. Meinaamme kuitenkin viela viettaa kuukauden samoilla kulmilla myos Kamputhseassa..
Uusivuosi se vaan taalla lahenee ja huomenna pitaisi juhlinnan alkaa (vaikka kylla taalla ihmiset jo viime viikolla toivottelivat hyvia uusia vuosia olutlaseja kilistellessaan..). Just, kun olin niin hyvin onnistunut valttamaan Beer laon. Mutta minkas teet, maassa maan tavoilla.