Minun nimeni on

Tuk- tukkuski tien laidalta: "Hello Tuk- tuk!"
(Kuski koittanee sanoa:" Hello, do you need a tuk- tuk?"
Pieni matkaaja tielta: "Hello Tuk- tuk, My name is Anna."
(Tai vaihtoehtoisesti: Hello Tuk- tuk, how are you?)

(Pieni) laolaisbaarimikko yokerhossa pienelle matkaajalle jalleen kerran:
"Tell me your name!"
Pieni matkaaja (pienelle) laolaisbaarimikolle:
"My name is I'm going to home- alone."

Yllatimme tanaan itsemme olemalla erityisen ahkeria. Aamulla veimme kamerani muistikortin valokuvaamoon, kavimme aamupallalla ja hoidimme kirjanvaihtovaihto-operaation. muutama tunti vierahti internetin kummallisessa maailmassa etsiessa tietoa Australian workingholiday viisumin tiimoilta.
Neljan maissa iltapaivalla kavimme hakemassa valmiit valokuvat ja poljimem vuokrapyorillamme ulos keskustasta.
Silmiemme kohdatessa toissapaivaisten isantiemme pihapiirin, herasi mieleemme kysymys:
kuka on koskaan sanonut eurooppalaisten jouvan itsensa humalaan?
Saavuimme paikalle juhlien (joista meilla ei olut aavistustakaan) ollessa taydessa kaynnissa. Teettamamme valokuvat havisivat kasistamme alta aika yksikon ja kiersivat ruttaantumassa joka ikisen paiaklla olijan kasissa. Voi, tuota melkein kasinkosketeltavan riemun maaraa!
Meidat kutsuttiin sisaan ja suoraan tanssimaan. Juhlijat olivat ehtineet kumoaan yhden jos toisen beer lao pullon ennen saapumistamme, mutta jostain kummasta sita naytti viela riittavan meillekin, aina mukin tyhjentyessa, se oli alta sadasosa sekunnin taas taynna. Nuori isantamme Ma sanoi, etta hanen aitinsa oli uskotellut hanelle, ettemme me tule enaa takaisin, mutta han oli kuulemma tiennyt meidan tulevan..
Oli miten oli, me olimme mukana juhlissa, joista meille olisi aika suurella todennakoisyydella loytynyt sulhot sun muut ja varmaankin uskollisina hamaan loppuun saakka, mutta me ujot suomalaistytot tyydyimme kuuntelemaan kehuja posket punoittaen ja kehoituksista tyhjentamaan olutmukin aina tasaisin valiajoin (mika oli suhteellisen usein eli noin kaksi mukillista viidesa minuutissa).
Valilla havisivat vuokrapyoramme pihasta, kun joku juhliosita lahti taydentamaan olutvaraintoja.. Tunnin kaksi olutta litkittyamme, lapsia leikitettyamme ja aikuisia jututettuamme (maailman kielella), paatimme ottaa pyorat allemme ja lahtea polkemaan jo hamartyneeseen iltaan.
Takanamme kaikui: "Koy Hak jao!"
(Mina rakastan sinua)
Huimaa! Ystavia ympari maailman..

Huomen aamulla jatketaan kohti Pohjoista, jossa ei ole internet eika jokapuolella edes puhelinyhteyksia.. Tarkoituksena olisi viettaa siella parisen viikkoa.