Selittelyja

Ei meinaa enaa riittaa aikaa taman kirjoittamiseen ollenkaan, kun kaikki kalliit internetminuutit menee Simpan posteihin vastaamiseen. Vaikka en valita, se on ihanaa, vaikka tekeekin minut vahan valia hulluksi.. Kuulostaa se kuinka hullulta tahansa, olen paattanyt lentaa Brisbaneen tulevan elokuun lopussa. Jotain saa ja jostain taytyy luopua.

Viimepaivat olen enimmakseen nauttinut yksinolosta. Paivaohjelmani on hyvin yksinkertainen: Aamulla heratys kahdeksan maissa, jaakahvi-kirjanlukuhetkelle kunakin aamuna sopivalta tuntuvaan ravintolaan, joogaamaan ja puolenpaivan jalkeen syomaan Hikcupin tunnelmallisille lattiatyynyille. Iltapaivalla vapaavalintaista ohjelmaa, kuten pyorimista kaupungilla tai oman bambumajan parvekkeella istumista ja viereisen puron lorinan seka heinasirkkojen sirityksen kuulostelua, tietenkin kirja kadessa.
Jos oikein rohkeaksi heittaytyy, niin saattaa vuokrata mopon, kuten tein tanaan. Pelotti taas ihan jarjettomasti, vaikka vauhdikkaamillani ajoin vain 55 kilmometria tunnissa.. Mopolla sitten paaseekin tutustumaan lahiseudun maalaisymparistoon ja pikkuteihin seka niita ymparoiviin peltoihin (joille ei luultavasti olisi asiaa laisinkaan, mutta minkas tekee, jos eksyy..). Pitkallisen, melkeimpa jo turhautumista aiheuttaneen etsinnan jalkeen loysin tieni vesiputouksille. Kylla, kahdessa tunnissa tuli yksi lahimaaston lukuisista. Ensikerralla harkitsen ottavani mukaan kartan, ihan vain vaistojani varmentamaan..
Iltaisin sitten sopiikin ottaa suihku, silla paivat alkavat kayda jo taalla pohjoisessakin enemman kuin lampimiksi ja sen jalkeen on hyva vaihtaa sporttivaatteet arkiasuun.. HeH. Kahdeksan yhdeksan maissa on illallisen aika ja voipa sita kokeilla juoda vaikkapa oluen. Toissailtana tosiaan kokeilin, kun guesthouseani pitava nainen kertoi laheisella kukkulalla olevan hanen ystavansa jarjestamat "hyvat bileet", johon minun tulisi menna. Otimpa siina sitten majapaikkani ravintolassa yhden oluen ja samantien. Olimme yhta tyhjia pullon kanssa samaan aikaan. Ystavallisesti kerroin edella mainitulle naiselle, etta nyt on asiat niin, etta tama tytto jattaa talta illalta bileet valiin, oli hyvat tai huonot. Pehmea peti vei voiton, ennen kymmenta illalla. Kotikekon kurinaan on hyva nukahtaa.

Jo Bangkokissa uusien olkisandaalieni hiertama rakkula naytti viela toissapaivanakin niin punaiselta ja markivalta, etta paatin paineilla apteekkarin pakeille. Antibiootithan sielta tulivat taas kouraan ja mika arsyttavinta, hyvin eurooppalaisin hinnoin. Maksoin viiden paivan kuurista reilut kymmenen eurorahaa. Jalka nayttaa huomattavasti paremmalta ja luulen asiaansa perehtyneen huijariapteekkarinkin hankaavan kasiaan tyytyvaisena yhteen. Samainen herra myi muillekin suomijoukkueen jasenille ylihintaisia- seka aikaisia apuja erinaisiin oireisiin. On helppo olla kylan ainoa englantia taitava apteekkari. Ensi kerralla otan neuvosta vaarin ja laitan paikallisen asialle.

Olen tassa viimeaikoina ymmartanyt kuinka helpottavaa on elaa ilman meidan kaikkien tuntemaa vihattua, rakastettua kannykkaa. Kaikki tapaamiset ovat hoituneet oikein sujuvasti sahkopostia, vaistoja tai onnenkantamoisia apuna kayttaen. Kertaakaan ei ole kaynyt niin, etta jotain olisi jaanyt yhdessa tekematta informaatiokatkoksen vuoksi. Suurimmaksi osaksi olemme itseasiassa vain tormanneet, emme sattumalta, mutta maailmankaikkeuden pienella avustuksella.. Esimerkkeja on monia: Kaikista Siem riepin gusthouseista vaistot johdattivat meidat juuri samaan majapaikkaan Vellun kanssa, tormasin Simoniin Bangkokissa jo paivaa ennen sopimaamme tapaamista, tullessani Paihin en loytanyt tyttojen asuttamaa majapaikkaa ja menin omia teitani, kunnes muutaman tunnin kuluttua tormasin heihin kadulla.. Monesti matkanaikana tapaamamme ihmiset, joiden kanssa sahkopostiosoitteet ovat jaaneet vaihtamatta, vaikka tarkoitus olisi ollut viela nahda, kavelevat seuraavassa hetkessa kadulla vastaan.. Kuinka paljon paremmalta se tuntuukaan odottaa ystavaansa kahvilassa ja lukea rauhassa kirjaa, eika haittaa yhtaan, vaikka toinen olisikin viisi minuuttia myohassa, kun ei tarvitse heti alkaa tuhlata energiaa etsimalla ystavan numeroa luettelosta kellon lyodessa minuutin yli sovitun tapaamisajan.. Ei kannykaa- ei hatailya. Asiat eivat jokatapauksessa muutu mihinkaan- kaikki tapahtuu aikanaan.

Eilen kavin sisarusteni kotihippien luona kahvittelemassa ja ihailemassa auringonlaskua ja tanaan tutustuin joogatunnilla olleeseen ranskalaistyttoon, jonka kanssa ollaan menossa illalla syomaan. Vaikka nautinkin yksinelosta paljon enemman kuin osasin koskaan kuvitellakaan, on ihanaa miten helppoa reissatessa on tutustua uusiin ihmisiin ,jakaa hetkia ja paasta peilaamaan itseaan seka kokemaansa. Ilman odotuksia, puolin tai toisin.

Riemullisin mielin, elama tuntuu todella hymyilevan ja jotenkin on niin luonnollista hymyilla takaisin.
Vaikkakin toissailtana koin pienimuotoista ahdistusta tulevaisuuden suunnitelmistani. Jotenkin minkaanasteinen suunnitteleminen tuntuu talla hetkella samalta kuin itsensa hakkiin sulkeminen. Totuus on toinen. En pysty sulkemaan itseani mihinkaan, on olemassa vapaatahto, jonka avulla voi aina kaantya. Ihan mihin tahansa suuntaan. Se ei ehka onnistu ilman pienoista tyota, mutta mika onnistuu?
Eilen aamuista jaakahvia horppiessani oivalsin jotenkin perinpohjaisesti kuinka taydellista kaikki on. Minulle tuli pakottava tunne laatia lista asioista, minka haluaisin sisaltyvan tulevaisuuteeni. Listassa ovat seuraavat asiat:
Kirjoittaminen. Matkustus. Ihmisten auttaminen maailmalla (tasavertaisuus- kunnioitus- yhdeksi tuleminen). Englannin oppiminen ja sen opettaminen koyhissa maissa.
Luin laatimani listan kertaalleen lapi ja ymmarsin kuinka taydellisesti tulevaisuuden suunnitelmani palvelevat pyrkimyksiani. On parempi ottaa askelia eteenpain kuin pyoria paamaarattomana ympariinsa ja odottaa kaiken tulevan valmiina eteen. Olen siis paattanyt aloittaa englanninopiskelusta, Australiaan menemisella ei siis tule olemaan mitaan tekemista Simonin kanssa.. Ha- haa.. Kuinka helppoa onkaan selitella itselleen..