Omissa ajatuksissa

Eilinen paiva kului vahemman rattoisasti minibussissa istuskellessa ja jatkuvasti parempaa asentoa etsiskellessa. Tahtitaivas loisti viela kirkkaana ja kukkokuoro aloitteli juuri konserttoaan, kun aloitimme matkamme kohti Burman rajaa. Mukana ylosalassuunnassa tasaisessa, mutta mutkikkaassa kyydissa oli yhteensa yhdeksan hengea, joista osa jai matkan varrelle ja osa loysi tiensa takaisin Pain kauniisiin maisemiin. Sisarusteni entinen yhteisonaapuri, itavaltalainen hippipariskunta oli mukana menossa.
Me kolme sitten rajalle paastyamme paatimme kayda katsastamassa Burman puoleisten markkinoiden tarjonnan, vaikka uuden leiman saamisen olisi riittanyt valtioita erottavalla sillalla pyorahtaminen.. Oli se sitten virhe tai ei, mutta kamalaa touhua jokatapauksessa. Huhu kertoo, etta hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat heti rajan ylittyasi, mutta minun silmissani ne nayttivat kutakuinkin samalta. Tosin paha menna sanomaan, silla en ole mikaan kovin valistunut shoppaaja.
Haslinki alkoi heti. Oli tupakkakauppiasta, leathermanin myyjaa, korukojua ja Saddam pelikortteja. "Looki, looki". Aina valilla onnistuin salakavalasti hyppaamaan ulos kauppiaiden ymparilleni asettamasta saarrosta ja hetken sen jalkeen he viela jatkoivat myyntipuheitaan nakymattomalle minalleni, kunnes huomasivat sen nakyvamman seisovan siina sivulla ja alkoivat asettamaan itseaan jalleen rinkiin ymparilleni. Kaikki hurjat neljakymmentaviisiminuuttia Burmassa oli riittavasti. Ennen ensi kertaa valmistaudun pinnaa pidentavilla -hallitse hermosi-harjoituksilla.
Emme ehtineet syoda mitaan koko paivana, silla kuskimme oli meita odottamassa heti leimalta paastyamme. Koko matkan autossa oli allistyttavan hiljaista ja noin kolmessatoissa tunnissa ehtii ajatella yhta jos toista. Kuitenkin ensisijaisesti Simppaa. Illalla oli puhti aivan poissa ja yksinmatkustamisen kasvot avautuivat minulle selkeasti. Mikali olet vasynyt ja epasosiaalisella tuulella, ei ole muita vaihtoehtoja kuin viettaa aikaa itsensa seurassa. On turha lahtea istumaan tuppisuuna muiden ihmisten keskelle.
Vaan, kuten sanottu, maailmankaikkeus toimii juuri niinkuin on tarkoitus, menin internetkahvilaan ja avasin messengerin pitkasta pitkasta aikaa. Siella olikin sitten Anni, joka kirjoitteli kasnsani seinantakaisesta kahvilasta ja muutaman sananvaihdon jalkeen paatimme nayttaa naamamme. Tyttojen piti lahtea jatkamaan matkaa kuluneen paivan aamuna, mutta yllattaen toisin kavi, kun Anni vietti yonsa oksennellen huoneensa kosteusvaurioisessa vessassa.
Ravintelista loysimme myos Millan ja uuden suomituttavuuden Marikan, johon helsinkilaiskaksikko oli tormannyt muutamapaiva takaperin. Juttua tuli ja riitti ja paivan kommunikointi ja sosialisoimistarpeet tulivat taytettya mukavasti. Marikaa voikin sitten tormailla taalla myohemminkin, jos yksinaisyys tuntuu ahdistavan..

Tanaan herasin taivaallisen mukavasta sangystani kellonsoittoon ja pitkitin nousemista viimeiseen mahdollisuuteen saakka. Kuuma(!) suihku virkisti kummasti ja muutamaa minuuttia vaille kymmenen istuin jo Maman joogasalin lattialla. Tiedakko sitten johtuuko lauantaista vai mista, mutta muita ei tuntunut paikalle saapuvan, joten paatimme odottaa iltapaivan tuntia. Nyt tassa onkin sitten hyvaa aikaa selvittaa ajatuksiaan, miettia taas hetki Simppaa ja syoda aamupalaa..