Siskoille

Siskot lahti. Jatti minut yksin. Sita ei oikein pysty kasittamaan viela.
Laksiaisilta piti huolen siita, etta kuluneiden yhdessa vietettyjen kuukausien mukanaan tuomat yllatykset ja ennalta arvaattomien tapahtumien sarjat ja -kaikella on tapana jarjestya- tuntemukset saatiin mukaan myos siihen.
Paatimme menna viettamaan viimeista iltaa noin seitseman kilometrin paassa keskustasta sijaitseville kuumille lahteille (vuoristosta alas virtaava joki, jonka ylajuoksulla vesi on niin kuumaa, etta siina voi keittaa kananmunan). Meita oli kuuden hengen seurue ja meilla oli kolme mopoa, jolla taittaa matkaa. Kello lahenteli yhtatoista illalla, kun paasimme viimein matkaan. Muutaman ensimmaisen sadan metrin aikana tajusimme Hannelen kanssa, etta meidan pyorastamme on takarengas puhki. Paatimme jatkaa matkaa edelleen kuudella ihmisella, mutta vain kahdella kulkuneuvolla. Mina ja Hannele hyppasimme Nickin pyoran kyytiin, jonka valot toimivat hetkittain. Tahtia taynna oleva taivas naytti kauniilta pimealla tiella ja pimealla pyoralla ajettaessa. Perassa tulivat Anna ja Anni kanadalaisen kyydittamana. Noin puolessa matkassa outo pomppiminen alkoi tuntua uudelleen ja tajusimme, etta myos Nickin pyorasta oli takakumi puhki. Pysaytimme ja jaimme odottamaan loppujoukkiota. Pienen neuvottelutuokion jalkeen paatimme jokatauksessa jatkaa matkaa lahteille, olimmehan jo puoleen valiin paasseet. Teimme jos jonkinmoisia jarjestelyja, toiset kavelivat valilla ja ties kuka ajoi ja ties keta vuorotellen kohti maaranpata. Jossain valissa meille selvisi, etta myos kanadalaisen pyorassa oli jotain vikaa. Samaa mukavaa pomppimista, mutta kumit nayttivat olevan kunnossa. Loppujen lopuksi paasimme perille. Periaatteessa lahteet ovat suljettuina kuuden jalkeen illalla, mutta vartijan nukkuessa portilla, paasimme livahtamaan sisaan. Edes vahtikoiran ulvonta ei tuonut ristinsielua nakyviin. Viela melkeimpa taytena mollottanut kuu valaisi joen ja sen kauniin ympariston tunnelmallisesti. Meilla oli kynttiloita mukana ja asettelimme niita pitkin poikin joessa lepaaville kiville. Kaikki oli taydellista. Kaikkialla muualla paitsi minun sisallani. En osannut menna mukaan hetkeen, olo tuntui tukahdetulta ja kyyneleet valuivat silmista. Tiesin kaiken olevan niin taydellista, etta se olisi voinut olla yksi parhaista kokemuksista elamassani. Ehka nimenoman odotin liikaa tuntevani, joten en tuntenut muuta kuin vasymysta ja artymysta. Odotin, etta lahdemme pois. Ja mietin, etta miten. Aina se on sama paa, kesat ja talvet. Tunsi, kuten se on tuntenut pitkin matkaa. Rakas siskoni Anna tuli luokseni ja hetken hanelle murmutettuani huomasin, etta aloin tahtomattanikin tulla ulos omista kurjista ajatuksistani ja alkavani nauraa ihmisten tarinoille. Siskot ovat kullanarvoisia, rakastavat sinua kaikkine hyvine ja huonoine puolinesi. Ja pelastavat iltasi. Gekkojen, sirkkojen ja sammakoiden aannellessa ymparilla ja vedesta nousseen kuuman hoyryn loistaessa hopeansinisena kuunvalossa vietimme siskosteni kanssa viimeiset yhteiset hetket taman reissun tiimoilla. Loppuyo meni bambubaarissa, jonne keinolla jollain paastiin niilla kahdella surkuhupaisilla rikkinaisella kulkupelilla. Puoli mopoilla. Sielta yon hamarassa siskosten tiet erosivat omiin suuntiinsa. Aamulla nukuin pommiin ja yhteinen aamupala jai valiin. Tarkoituksella kai sekin tapahtui. Nain asiat ainakin menivat omalla painollaan, niinkuin niilla on tapana. Ihmiset menee ja tulee, yhteiset kokemukset olkoon minani rakennusaineena. Me naemme viela. Me olemme yhta. Rakkautta ja Rauhaa Siskoni, hiukset tuulessa hulmuten menkaamme kohti uusia seikkailuja.
Rakastan teita!

Muutama yon aikana juotu Singha pisti taman tyton taydellisesti matalaksi. Keskipaivalla heratessa tuntui, etta koko ruumista oli kaikki energia kadonnut. Kahden ison oluen ja Mekong (viski)tilkan jalkeen! Jooga, tai mika sitten lieneekaan tehneen sen ettei keho oikein enaa huoli mitaan ylimaaraista sisaansa. Jollain ihmeen keinolla sain kuitenkin raahattua itseni Maman tunnille ja vaikka olin varma ettei minusta ole tekemaan mitaan, kummasti kahden tunnin session jalkeen olo on kuin uudesti syntyneella. Ja krapula kadonnut.

Huomenna aikainen lintu madon nappaa, silla viidelta aamulla hyppaan minibussiin, joka vie minut ja joukon muita Burman rajalle hakemaan uutta leimaa passiin. Kavely maasta ulos, pyorahdys no mans landilla ja mahdollisesti myos parin tunnin amrkkinakierros Burman puolella. Ja taas saa viipya kuukauden pidempaan Thaimaassa.

Sain tanaan Simpalta viestia, etta Brisbanessa on oikein hyvia joogamahdollisuuksia.. Olen nyt hieman selvitellyt itselleni, tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan.. En ole jostain syysta antanut itselleni lupaa ajatella tulevaisuutta, selitellen itselleni, ettei suunnitelmien tekeminen ole hyvasta. Se ei kuitenkan ole totta. Suunitelmia saa ja pitaa olla- on jotain kiinnekohtia, mita kohti kulkea. Asia erikseen ovat odotukset- ne pilaavat helposti kaiken. Jokatauksessa se, mita yritan sanoa on se, etta olen paattanyt lahtea Australiaan myohemmin tana vuonna. En osaa viela sanoa tarkemmin, mutta ennen sita menen ehdottomasti kaymaan rakkahassa Suomen maassa, tanssahtelemassa ystavan rakkaan haita..