Onnenkyyneleita

Elama saattaa mullistua kerta heitolla jos paattaa herata uuteen aamuun ihan ihmisten aikoihin.. Eilinen ilta oli taydenkuun juhlien aikaa. Kerrankin paatin jarkiintya ja jattaa juhlimiset vahemmalle. Painuin pehkuihin jo kymmenen maissa illalla, ajattelihan herata ajoissa sanomaan heippaheipat Jarnolle, joka oli jatkamassa aamulla matkaansa kohti Phuketin suolaisempia vesia ja purjeveneita.
Kylla kannatti.
Ensimmaisen kerran silmani rapsahtivat auki jo viiden maissa aamulla, mutta hamaran turvin (ja kukonkin ollessa viela unten mailla) oli helppo painaa paa takaisin tyynyyn ja jatkaa viela hetki seikkailua unimaailmassa. Ei sita ihan helposti voikaan luopua omasta kolosta kahden pehmean peiton alle- kerrankin, kun niin viileaa, etta peittoa voi ylipaataan kayttaa. On niin mahtavaa, etta iltaisin ilma viilenee. Hetken auringonlaskun jalkeen saa jo pistaa pitkahihaisen paalle ja myohemmin illalla saattaa jopa paasta tunteman vilua siitakin huolimatta. Silti paivisin on kuuma, sanan varsinaisessa merkityksessa. Aika pitkalle tama tuntuu samaiselta kuin Suomen kesassa.

Yhdeksan maissa omasta kolostani ulostauduttuani otin itseani niskasta kiinnija painuin suihkuun, josta muuten tulee l a m m i n t a vetta, niin siis jos sahkonjakelu toimii. Olin siskosteni ja Jarnon asuttamalla hippikommuunilla hyvissa ajoin ennen herran oletettua lahtoa. Vaan en loytanyt herraa mailta halmeilta, hanen tavaransa kyllakin nokottivat edelleen omassa tutussa nurkassaan. Siskojeni herattya sain kuulla, etta Jarno oli kadonnut edellisiltaisista juhlista jatkamaan taydesta kuusta iloitsemista korealaisen ystavamme Jinnyn seurassa. Myohemmin meille selvisi, etta Jarnooli jakanut Jinnyn yksinasuttaman kahden hengen ja kahden pedin huoneen. Mukavuus syista kuulemma.Kultuurien eroavaisuuksista muistutti Jinnyn kysymys: "Onko Suomessa tyton ja pojan todella ihan ookoo nukkua samassa huoneessa, vaikkeivat seurustele?". Jarno siihen tietenkin reippaana (ja rehtina) suomalaismiehena vakuutteli, etta "eihan tuossa mitaan ole, ihan tavallista se meillapain, taallahan on kaksi erillista sankyakin".. Me tietenkin siskosten kanssa uteliaina uljaina ammupalapoydassa tarkistimme, etta nukuttiinko sita sitten yhdessa vai kahdessa yksikossa ja vastaus kuului aika pitkalle sansta sanan nain: "En saanut Jinnylta lupaa kertoa". Oliskohan tassa taas mitaan arvattavaa?

Koska kanssaihmiset tuntuivat karsivan jostain kumman krapulasta, paatin elamani kunnossa lahtea suoritumaan mita erinaisempia ponnistuksia vaativista tehtavista. Suomeksi sanottuna paatin tehda jotain muutakin kuin istua tas perseellani yhden paivan lisaa. Ei silla, ettenko ma rakastaisi taalla vallitsevaa tapaa maata lattiatyynyilla ja kuunnella siskosten naapurien kitaransoittoa..
(ensimmaiseksi) aamiaisekseni nautiskelin mueslia jugurtilla hedelmien kera ja tietenkin aasian suosikkiani, jaakahvia. Oi, se vaan on niin hyvaa! Aamupalan lomassa rupesin lukemaan vasta kolme kuukautta rinkassani matkustanutta Asian ymparistoongelmia kasittelevaa teosta. Tavallaan kirja kasittelee jo tuttuja ja jossain marin itsestaan selvia asioita, joilta on vaan niin helppoa ummista silmansa. Se on oikein hyvaa muistutusta, etenkin taalla amtkatessa. Omilla pienilla valinnoillaan, kun voi olla aina mukana vaikuttamassa (esimerkiksi suosimalla paikallisten yllapitamia pienia paikkoja: ravintoloita ja guesthouseja, miettia omaa vedenkulutustaan- suihkussa ei tarvitse lotrata puolta tuntia, suosimalla paikallisia tuotteita jne.jne) ja viela pienella vaivalla.
Aamupalan jalkeen suoriuduin viimein varamaan itselleni joogakurssin huomiselle. Se sisaltaa nelja tuntia joogaa ja lounaan seka paivallisen. Jannittaa jo nyt, mutta odotan innolla.
Kolmanneksi olin reipas ja urhea- vuokrasin itselleni pyoran. Nyt paasee sitten menemaan johonkin, joskus, kun silta alkaa tuntua. Aluksi olin ajatellut ajaa seitseman kilometrin paassa sijaitseville vesiputouksille jo tanaan, mutta eihan sita nyt sentaan voi ihan hurjaksi ruveta ja tehda ihan kaikkea yhden ainoan paivan aikana. Etenkaan, kun on jo pitkaan tottunut kayttamaan kaiken energiansa peppunsa puuduttamiseen lattiatynylla. Hiljaa hyva tulee..

Kaikkien pesukonehippien ja myos niiden oikeiden epailyksista huolimatta Jinny ja Jarno paasivat tanaan jatkamaan matkansa kohti Chiang maita. On ihan yleisesti tiedossa, etta Paista on vaikeaa lahtea. Se on kuin tauti, joka pistaa sinut sanomaan paiva toisensa peraan: Huomenna Huomenna mina lahden. Ja jokainen paiva on uusi huominen. Tama kaksikko ei tosin tehnyt lahtoaan suunnittelemallaan kymmenen bussilla aamulla (se kumma krapula..), eivatka edes kahdelta, koska amupalalle lahto venyi ja bussi oli ehditty myyda tayteen. Neljan bussi naemme otti parivaljakon kyytiin, koska he ovat kadonneet katukuvasta. Jinny lupasi yrittaa tulla kesalla Suomeen ja mina puolestani lupasinhanelle postikortin jos paasen ikina Brisbaneen. Olen sen hanelle velkaa, niin paljon Simppa tarinaa sai ihana aasialaisystavani kuulla. Meille tuli myos tavaksi kuivata toistemme kyyneleet: muutama tippui Jinnyn kauniille poskille meidan sanoessamme jaahyvaiset. Me tunteilijat.
Olen varma, etta Jarno pitaa suurisilmaisesta korealaisesta oikein loistavaa huolta..

Iltapaivalla minulle tuli vahva tunne, etta taytyy paasta kirjoittamaan Simpalle sahkopostia. En ole varmasti koskaan elamassani ollut yhta onnellinen avatessani sahkopostiani: Siella oli vain yksi uusi viesti- juuri oikealta henkilolta.
Vaikkakaan sen lukeminen ei ainakaan yhtaan laimentanut omaa ikavaa..
Ma en pysty mitenkaan valehtelemaan itselleni, etta mun pitaisi unohtaa se. En voi uskotella itselleni, etta vain kuvittelin kaiken.. Kuvittelin omat ja toisen tunteet.. Ei onnistu.
Sen nyt vaan tuntee, etta se toinenkin tuntee. Ihan samalla tavalla.
Yksinkertaista ja kaikkea muuta kuin sita.
Taa on kaikki Simpan vikaa, etta mun maailmani on ihan sekaisin. Vaikka se syyttaakin mua, omansa sekasorrosta.
Nakisittepa mun ilmeen..
Elama vaan on niin ihanaa!
(ja ma haluaisin loytaa itseani australiasta- pian kiitos!)

Muutaman onnenkyyneleen sai poskia puhdistamaan myos teidan rakkaiden jattamat kommentit.. Kiitos Kaunis, annatte niin paljon energiaa olemalla mukana. Sydamesani olette ihan joka hetki.

Nyt lahden oman guesthouseni grillijuhliin, joita juhlistetaan Buddhan kunniaksi. Myohemmin bambubaariin moikkaamaan uusia enkkututtavia, jotka ovat huomenissa jatkamassa matkaa.. Milla lahtee seuraksi, saapuivat sitten tanne Paihin eilen Annin kanssa vahvistamaan suomijoukkuetta.