Rakkautta ilmassa

Tuntuu jotenkin kamalan vaikealta ruveta laittamaan ajatuksiaan kirjalliseen muotoon. Lyhyesti kuvattuna voisi sanoa, etta on vaan yksinkertaisen taydellista olla olemassa. Kay sita nyt sitten selittamaan..
Taalla Paissa paivat jatkavat kulkuaan ja mina mukana siina samassa virrassa. Poislahteminen tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta ja siita varmasti johtuukin se, etta yksikaan aatos liikkumisen suhteen ei ole kaynyt todeksi edes yrittamisen asteella. Aatoksista aatoksiin.
Olen lisannyt aamurutiineihini rentoutumispeseytymisen kuumilla lahteilla. Heraan joka aamu hieman ennen seitsemaa, kayn ulkoilmalavuaarilla pesemassa unihiekat silmista ja hyppaan mopon selkaan. Oppitunnin jalkeen osaan jopa kaynnistaa sen moottori kylmana. Auringon kiivetessa taivaalle viiletan ohi maalaismaisemien ja puoli kahdeksan maissa olen perilla. Tunnin verran ehdin hyvin lillutella kuumassa vedessa ja katsella auringonnousun taikaa, hoyryn noustessa pilvina joen pinnalta korkealle ylos kohti taivasta. Vaikka paivat kayvat toinen toisensa jalkeen kuumemmiksi, pysyvat yot silti viileina ja viileys rauhoittaa pienta kulkijaa viela auringon ensisateidenkin saapuessa maahan. Tanaan sain seurakseni aamupesulle uuden ystavani, Heidi- Marian, joka on saksalainen elakkeella oleva homeopaatti. Ikivihrea hippitati. Olen syvasti yllattynyt, etta joku uskalsi kuin uskalsikin istua moponi kyydissani ja viela yllattyneempi olen siita, etta samainen henkilo on valmis uusimaan kokemansa huomenissa.

Eilen saapui luokseni vieraita, ei mailta kaukaisilta, mutta sanoakseni hyvinkin erillaisilta.. Jarno paatti palata pohjoisen rentouttaviin tunnelmiin vietettyaan kahdeksan paivaa Phuketin hiekoilla. Paljon oli matkanvarrella herralle sattunut ja tapahtunut. Taas taalla pyorii yksi olento lisaa tuo kuuluisa -stupid smile- kasvoillaan. Voi, meita on jo niin monta.. Rakkautta ilmassa. Ja monenlaista.
Yritimme jarjestaa perussuomalaisen illan ja maistelimme olutta, mutta kuten on jo aiemmin todettu, jossain ymmarrystani korkeammalla tasolla on taytynyt tapahtua pienia ylosalaisuuksia, silla ei tuo kellertava -tee itsesi ihmeelliseksi- neste valunut kurkustani alas, ei sitten millaan. Kaksi pienta pulloa sain koko illan aikana jouduksi (ja niidenkin valissa pullolisen soodaa). Jotain on sentaan ennallaan, silla kaikesta tasta yrittamisesta seurasi sentaan vanha kunnon krapula. Ehka mikaan ei ole sittenkaan muuttunut, vai onko? On vaan niin hyva olla, ettei sita voi yrittaa millaan keinotekoisella lisata. Ja kuinka onnellinen siita olenkaan!

Intialainen ystavani on antanut minulle muutaman kerran aromaterapiaa ja saanut kadotettua selassani olleet lukot. Molempien kertojen jalkeen olen ollut hyvin hammentyneessa olotilassa ja tuota olotilaa parhaiten kuvaa humala. Ehka siina syy, miksei rentoutumisen tilaa tarvitse etsia alkoholista talla hetkella.. Ja jos ja kun taas tulee aika, etta tarvitsee paasta vapautumaan arkiminasta, niin ainakin on vahan uusia evaita kohdata se. Sain myos neuvoja ruokavalioni suhteen: lisaa pinaattia ja porkkanaa, jotta pysyy iho parempana, kun saa kalsiumia. Ja kaiken hyvan paalle sain ohjeistusta liikkeista, jolla saan selkaani vahvistettua ja samalla vahan noita ylimaaraisia vatsa- ja selkamakkaroita tasoitettua. Eika tuo kaikki hyva lopu edes siihen, viimeisena, muttei suinkaan vahapatoisimpana sain kutsun intiaan joogaamaan, milloin ikina tunnen tieni minua sinne vievan..

Olin viela aikeissa lahtea tutustumaan laheiseen Mae hong songin kylaan/kaupunkiin ennen etelaan paluutani, mutta tulin siihen tulokseen, etta on parempi nauttia nyt elostaan ja olostaan taalla Paissa, koska se nyt vaan tuntuu niin loistavalta. Toissapaivana kavin istumassa uudelleen pienen taidekauppakahvilan bambukatoksen tyynyilla, juomassa erinomaista kahvia ja katselemassa paikallisten lasten pallonpeluuta joessa. Siina paikassa on taikaa, paikalliset taiteilijat ovat luoneet yhteison, jossa toteuttavat itseaan ja myyvat toitaan. Koko parin tunnin aikana, jotka siella vietin, en nahnyt yhtaan muuta lansimaalaista, vain joen toisella rannalla kaulassaan roikkuvia kelloja kilisyttavia lehmia, koiranpentuja ja leikkivia lapsia seka paikanpitajien ystavallisia hymyja. Huomenna paikanperustaja, nuori ja niin ystavallisen hymyn omaava thainainen kolmissakymmenissaan pitaa kylan lapsille taidekoulua. Minut toivotettiin tervetulleeksi kurkkimaan tapahtumien kulkua..

Ensimmaisen kerran elamassani voin sydamestani todeta, etta on hyva tunne ikavoida toista olentoa. Kaikki tama tunteen puhtaus johtunee siita, ettei tarvitse luoda sen suurempia odotuksia olla tai tuntea jotain muuta kuin mika on. Ei tarvitse luoda odotuksia enempaa itsensa kuin toisenkaan suhteen. Samoin tuntee Simppa. Jo toisen sahkopostiviestin lukemista saa mielettomasti hyvaa energiaa, tukea ja valittetyksi tulemisen kokemista. Nyt on nain ja se mita on ja milta tuntuu tulevaisuudessa, tulee olemaan sen hetken olemassa oleva- kaikki mita on.