Elamani paras kyyti
Y-hyy kaikui pitkin Vientianen Etelaisen bussiaseman seinia, Wathin jatettya meidat oman onnemme nojaan ja kaannettyaan tuk- tukinsa paluumatkalle kohti Vientianen keskustaa. Suremiselle ei kuitenkaan jaanyt paljon tilaa, kun olimme jo Benin kanssa kauhealla tohinalla ostamassa bussilippuja Savannahket:iin. Vaan kuinka ollakkaan paadyimme ostamaan liput yobussiin, joka sitten jattikin meille kokonaisen paivan lisaa tunnelmointia Vientianessa. Aluksi ajattelimme viettaa koko paivan asemalla odottaen, mutta jo kahden tunnin ja kahden kahvikupillisen olimme kypsia menemaan takaisin keskustaan, valimatkasta huolimatta. Wathiinhan sita tuli sitten ensi toiksi tormattya ja kylla oli siina ystavalla ihmettelemista, kun ensin ei osaa tytto paattaa, milloin lahtee ja sitten kun sita lahtoa ihan todenteolla tekee, tulee silti takaisin. Siina sita sitten rupateltiiin Wathin ja burmalaisen ruuanlaittopettajani Joen kanssa niita naita kunnes olikin aika yrittaa lahtoa uudelleen. Wath palkkasi tuk-tuk-kuljettaja ystavansa "The fat man:in" viemaan meidat asemelle ja juoksi itse kaupan kautta tuk-tukin takaosaan kanssamme istumaan ja ojensi siina sitten seka Benille etta minulle etta "the fat man:lle" oluttolkit kateen ja otti tuo yhden itsekkin. Saatiin siina sitten viela yhdet laksiaiset lisaa ja talla kertaa bussiasemalle saavuttuamme ei itkettanyt enaa.. Miten sita voisikaan surra, etta on saanut joukon uusia ystavia ja viela kokea elamansa parhaan tuk- tuk-ajelun heidan ansiostaan?
Toinen taydellisyys on siina, etta tapaa ihmisia, joiden seurassa tuntee olleensa aina. Jip(ie) on minulle yksi heista. Jaahyvaisten jatto ei ollut hankalaa, silla yhdessa koetut hetket olivat niinkuin olisimme aina olleet ja tulisimme aina olemaan ystavia, kaikki tapahtui ja tapahtuu omalla luonnollisella painollaan ja myos tuntui silta. Hali kaverille ja tiet viekoon meita jokaista sinne minne on maara paatya.
Kaikessa taydellisyytensa, myos tulevassa ja jos niin on tarkoitus, me kohtaamme viela..
Taalla sita nyt sitten Savannahketissa yritetaan selviytya kuumudesta. Toisinsanottuna se tarkoittaa nukkumista puoleenpaivaan ilmastoidun huoneen jaakaappimaisessa viileydessa ja ravintoloissa istuskelua sooda tai pepsitolkki kourassa. Asken ylitimme itsemme ja kavimme tutustumassa dinosaurusmuseoon, missa oli ihka oikeita dinourus Rexin luita.
Eilen tutustumme 21- vuotiaaseen norjalaistyttoon Invild:iin, oikeaan luonnonlapseen, joka on kiertanyt yksikseen Kaakkois- Aasiaa polkupyoralla kuusi kuukautta. Hatunnoston arvoista ja ihailtavaa rohkeutta ja asennetta on tytossa tuossa! Invildin haaveena on valmistua insinooriksi, joka valmistaa proteeseja miinojen uhreille. Lahestulkoon aina maaratietoisia ihmisia kohdatessani ja heidan suunnitelmia kuunnellessani, tulee mieleen, etta onko ilmaisen opiskelumahdollisuuden kayttamatta jattaminen haaskausta ja mahdollisuuksien vaarinkayttamista. Jos tuon opiskelumahdollisuutensa kayttaisi oikein, voisi siita olla hyotya monelle..
Mutta tapansa kullakin opiskella ja siksipa olenkin jatkamassa matkaa Australiaan.. Meilla kaikilla omat tiemme kuljettavana.
Vaikka niin kovin rakastankin naita jokapuolella jaloisa pyorivia koiria, tanaan todenteolla saikahdin. Kavelin kaupungin paakadulla omiin ajatuksiini vaipuneena enka edes huomannut jalkakaytavalla seisoskelevia koiria ennekuin toinen niista tarrautui kiinni pohkeeseeni. Tietysti siina tuli sitten vahan hypattya ja pompattua suuntaan jos toiseen, eikahan tuo koirakaveri siita tietenkaan yhtaan rauhoittunut vaan lahti haukkuen peraani. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Paikalliset tulivat komentamaan koirat pois kimpustani ja nopean tarkastuksen jalkeen sain huokaista helpostuksesta, silla puraisusta ei jaanyt jalkeakaan. Oli miten oli, kulkukoirat ovat tuskin enaa parhaimpia kamujani, vaikka sopoja olisivatkin.
Olohuone-eroavaisuuksista.. Eilen illalla tuli tallusteltua ympari ampari Savannahket:in jo hiljentyneita katuja ja silmiin pisti ennestaan tuttu huomio. Jokapuolella Aasiaa voit tormata taloihin, joiden kadunpuoleinen seinusta on auki (useimmiten nama talot toimivat paivasaikaan kauppoina, ravintoloina yms.) ja siina sitten kuin lavalla perheet istuvat ja makaavat yopuvut paallaan olohuoneissaan (jotka ovat useimmiten toimivat yhtaaikaa myos makuuhuoneena, keittiona jne.) ja nautiskelevat tv:n tarjonnasta. Ketaan ei tunnu hairitsevan olosuhteiden ulkomaailmalle luoma vapaa nakyvyys. Aina ja kaikkialla ei siis ole pakko sulkea verhoja.
Minun kylpyhuoneeni. Usein euroopassa yleiset WC:t ovat kuin sikolatteja ja samaan tormaa silloin talloin myos taalla Aasiassa. Taalla kuitenkin yleensa tuo lahin WC/kylpyhuone, jonka loydat ravintolasta tai kaupasta on myos jonkun ainoa sellainen. Koti ja tyopaikka, kun usein sijaitsevat samassa osoitteessa. Kuinka tarkeaa se sitten on, etta saa huoneen o m a l l a WC:lla, vaikka toinen ilman kyseista mukavuutta olisi puolet halvempi? Taytyy myontaa, etta, kun se on, niin se tuntuu hyvalta..
Toinen taydellisyys on siina, etta tapaa ihmisia, joiden seurassa tuntee olleensa aina. Jip(ie) on minulle yksi heista. Jaahyvaisten jatto ei ollut hankalaa, silla yhdessa koetut hetket olivat niinkuin olisimme aina olleet ja tulisimme aina olemaan ystavia, kaikki tapahtui ja tapahtuu omalla luonnollisella painollaan ja myos tuntui silta. Hali kaverille ja tiet viekoon meita jokaista sinne minne on maara paatya.
Kaikessa taydellisyytensa, myos tulevassa ja jos niin on tarkoitus, me kohtaamme viela..
Taalla sita nyt sitten Savannahketissa yritetaan selviytya kuumudesta. Toisinsanottuna se tarkoittaa nukkumista puoleenpaivaan ilmastoidun huoneen jaakaappimaisessa viileydessa ja ravintoloissa istuskelua sooda tai pepsitolkki kourassa. Asken ylitimme itsemme ja kavimme tutustumassa dinosaurusmuseoon, missa oli ihka oikeita dinourus Rexin luita.
Eilen tutustumme 21- vuotiaaseen norjalaistyttoon Invild:iin, oikeaan luonnonlapseen, joka on kiertanyt yksikseen Kaakkois- Aasiaa polkupyoralla kuusi kuukautta. Hatunnoston arvoista ja ihailtavaa rohkeutta ja asennetta on tytossa tuossa! Invildin haaveena on valmistua insinooriksi, joka valmistaa proteeseja miinojen uhreille. Lahestulkoon aina maaratietoisia ihmisia kohdatessani ja heidan suunnitelmia kuunnellessani, tulee mieleen, etta onko ilmaisen opiskelumahdollisuuden kayttamatta jattaminen haaskausta ja mahdollisuuksien vaarinkayttamista. Jos tuon opiskelumahdollisuutensa kayttaisi oikein, voisi siita olla hyotya monelle..
Mutta tapansa kullakin opiskella ja siksipa olenkin jatkamassa matkaa Australiaan.. Meilla kaikilla omat tiemme kuljettavana.
Vaikka niin kovin rakastankin naita jokapuolella jaloisa pyorivia koiria, tanaan todenteolla saikahdin. Kavelin kaupungin paakadulla omiin ajatuksiini vaipuneena enka edes huomannut jalkakaytavalla seisoskelevia koiria ennekuin toinen niista tarrautui kiinni pohkeeseeni. Tietysti siina tuli sitten vahan hypattya ja pompattua suuntaan jos toiseen, eikahan tuo koirakaveri siita tietenkaan yhtaan rauhoittunut vaan lahti haukkuen peraani. Loppu hyvin, kaikki hyvin: Paikalliset tulivat komentamaan koirat pois kimpustani ja nopean tarkastuksen jalkeen sain huokaista helpostuksesta, silla puraisusta ei jaanyt jalkeakaan. Oli miten oli, kulkukoirat ovat tuskin enaa parhaimpia kamujani, vaikka sopoja olisivatkin.
Olohuone-eroavaisuuksista.. Eilen illalla tuli tallusteltua ympari ampari Savannahket:in jo hiljentyneita katuja ja silmiin pisti ennestaan tuttu huomio. Jokapuolella Aasiaa voit tormata taloihin, joiden kadunpuoleinen seinusta on auki (useimmiten nama talot toimivat paivasaikaan kauppoina, ravintoloina yms.) ja siina sitten kuin lavalla perheet istuvat ja makaavat yopuvut paallaan olohuoneissaan (jotka ovat useimmiten toimivat yhtaaikaa myos makuuhuoneena, keittiona jne.) ja nautiskelevat tv:n tarjonnasta. Ketaan ei tunnu hairitsevan olosuhteiden ulkomaailmalle luoma vapaa nakyvyys. Aina ja kaikkialla ei siis ole pakko sulkea verhoja.
Minun kylpyhuoneeni. Usein euroopassa yleiset WC:t ovat kuin sikolatteja ja samaan tormaa silloin talloin myos taalla Aasiassa. Taalla kuitenkin yleensa tuo lahin WC/kylpyhuone, jonka loydat ravintolasta tai kaupasta on myos jonkun ainoa sellainen. Koti ja tyopaikka, kun usein sijaitsevat samassa osoitteessa. Kuinka tarkeaa se sitten on, etta saa huoneen o m a l l a WC:lla, vaikka toinen ilman kyseista mukavuutta olisi puolet halvempi? Taytyy myontaa, etta, kun se on, niin se tuntuu hyvalta..
0 Comments:
Post a Comment
<< Home