Vaivana asfaltti- ihottuma
Taalla sataa vetta!
Olin melkein unohtanut milta se tuntuu.. Viimeyona olisin todenteolla akivannut huoneeseeni toisen elavan olennon seuraa, jonkun muun kuin sangyssani tallustavien pienten punaisten muurahaisten..
Ulkona salamoi ja samalla sekunnilla jyrina iskeytyi korviin jattamatta pienintakaan mahdollisuutta laskeutua takaisin unen rauhoittavaan maailmaan. Hetken paasta nukahtamista vaikeutti tukahduttuva kuumuus, joka oli seurausta pelosta kayttaa sahkolaitteita.
Nyt tajuan, etta vasymys on yksi niista suurimmista tekijoista, mitka aiheuttavat maailmaani alakuloisuutta. Ei oikein huvita mikaan ja tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta jattaa Vientiane huomenna taakseen kaikkine uusine tuttavuuksineen ja hoyryavine expressoineen.. Mutta mentava on, kun tuuli kuiskii kaskya jatkaa matkaa..
En tieda mika naissa paakaupungeissa minua oikein pidettelee, onko se sitten se sisainen euroopalainen ja elaman helppous vai jokin muu, mutta tottapuhuakseni rakastan tata paikkaa, kuten Phnom penhia ja jos viela rehellisempia ollaan, niin jopa Bangkokia. Buddha puistoa lukuunottamatta, on nahtavyyksien katselu jaanyt valiin, mutta sitakin enemman on tullut aikaa vietettya kera mita ihanimpien ihmisten kuten tuk- tuk kuljettajakavereiden kanssa ulkosalla tupakkaa poltellen tai burmalaisystavan opastuksella intialaista, thaimaalaista ja burmalaista ruuanlaittoa harjoitellessa. Toissapaivana vietimme Jipin ja Benin kanssa melkeimpa koko paivan edella mainitsemassani Buddha parkissa, jossa on mita mielettomimpia buddha- ja hindupatsaita.. Olisi mukavaa paasta patsaat suunnitelleen herran paansisalle kurkistamaan, mita siella mahtoi oikein liikkua..
Vuoden suurimpiin lukeutuva juhla, uusivuosi lahestyy ja se alkaa nakya katukuvassa. Ihmiset ovat juhlatuulella ja beer lao nayttaa maistuvan yhdelle jos toiselle vielakin useammin kuin tavalisesti. Tana aamuna ensimmaiseksi herattyani minulle tarjottiin guesthousen alakerrassa olutlasia kateen, mista sitten katsoin kuitenkin parhaimmaksi kieltaytya ja suunnistaa ensin aamupalalle. Aamupalalta takaisin pain kavellessani kantautui guesthouselta riemullisia naurunkiljahduksia pitkalle ulos asti.
Toissailtana kavimme ottamassa selvaa kuinka paikalliset osaavat juhlia yoaikaan, kun paivalla se tuntuu onnistuvan paremmin kuin hyvin, mutta hyvin nuo nayttivat parjaavan myos yoaikaan.. Nain yokerhoja rakastavana persoonana taytyy sanoa, etta nyt sita sitten taas muistaa miksei niissa tule yleensa kaytya.. Kamala meteli ja kamalat valot, ainut hauskuus oli paikallisten hilpeaa menoa seuratessa. Tuli siina sitten kaksi Gin & tonicia itsekin otettua ja loppujen lopuksi tultua vahan humalaankin tavallisesta poiketen..
Kotimatkalta jaikin sitten vahan asfaltti- ihottumaa muistoksi. Kaveltiin Benin ja Jipin kanssa tienvierta pitkin takaisin kohti guesthousejamme, kun takaa tulleen moottoripyoran kyydissa istuva poika nappasi kadessa kannettavasta bambukahvaisesta laukustani kiinni.En tieda johtuiko urheuteni muutamasta naukatusta almaholijuomasta vaiko jostain muusta, mutta silla samaisella sekunnilla tarrasin bambukahvaan entista tiukemmalla otteella kiinni, josta sitten seurasikin moottoripyoran perassa matkaamista mahallaan asfaltilla, kunnes laukkuvarkaiden moottoripyora meinasi kaatua ja he katsoivat paremmaksi paasta m i n u n laukustani irti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Passi oli tallelokerossa valmiina, mutta miten olisikaan murtunut menettaessani rakkaan Nikonini (kameran)... Polvessa, mahassa, olkapaassa ja kankussa pikku naarmut, mutta niin ylpeana on han itsestaan.. Seuraavana aamuna koko guesthouseni katu tiesi tapahtuneesta jo ennen heraamistani ja Wath paukkasi ovelleni ennen yhdeksaa kyselemaan huolestuneena olenko kunnossa.
Myohemmin kuulin, etta edellisena paivana, todennakoisesti sama moottoripyorakaksikko oli onnistunut nappaamaan paikallisen naisen kasilaukun, jossa han kantoi sormusta seuraavan paivan kihlaisjuhliinsa.. Tuk- tukkuljettajat kertoivat minun tapauksestani poliisille ja heidan pyynnostaan kirjoitan viela tanaan raportin tapahtuneesta, jospa se vaikka auttaisi saamaan kyseiset veijarit napattua..
Kohta onkin taas laksiasaterian aika ja pizzalle mennaan kuulemma. Huomen aamulla hypataan Benin kanssa bussiin ja suunnataan Savannahketiin, kohti uusia seikkailuja..
Olin melkein unohtanut milta se tuntuu.. Viimeyona olisin todenteolla akivannut huoneeseeni toisen elavan olennon seuraa, jonkun muun kuin sangyssani tallustavien pienten punaisten muurahaisten..
Ulkona salamoi ja samalla sekunnilla jyrina iskeytyi korviin jattamatta pienintakaan mahdollisuutta laskeutua takaisin unen rauhoittavaan maailmaan. Hetken paasta nukahtamista vaikeutti tukahduttuva kuumuus, joka oli seurausta pelosta kayttaa sahkolaitteita.
Nyt tajuan, etta vasymys on yksi niista suurimmista tekijoista, mitka aiheuttavat maailmaani alakuloisuutta. Ei oikein huvita mikaan ja tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta jattaa Vientiane huomenna taakseen kaikkine uusine tuttavuuksineen ja hoyryavine expressoineen.. Mutta mentava on, kun tuuli kuiskii kaskya jatkaa matkaa..
En tieda mika naissa paakaupungeissa minua oikein pidettelee, onko se sitten se sisainen euroopalainen ja elaman helppous vai jokin muu, mutta tottapuhuakseni rakastan tata paikkaa, kuten Phnom penhia ja jos viela rehellisempia ollaan, niin jopa Bangkokia. Buddha puistoa lukuunottamatta, on nahtavyyksien katselu jaanyt valiin, mutta sitakin enemman on tullut aikaa vietettya kera mita ihanimpien ihmisten kuten tuk- tuk kuljettajakavereiden kanssa ulkosalla tupakkaa poltellen tai burmalaisystavan opastuksella intialaista, thaimaalaista ja burmalaista ruuanlaittoa harjoitellessa. Toissapaivana vietimme Jipin ja Benin kanssa melkeimpa koko paivan edella mainitsemassani Buddha parkissa, jossa on mita mielettomimpia buddha- ja hindupatsaita.. Olisi mukavaa paasta patsaat suunnitelleen herran paansisalle kurkistamaan, mita siella mahtoi oikein liikkua..
Vuoden suurimpiin lukeutuva juhla, uusivuosi lahestyy ja se alkaa nakya katukuvassa. Ihmiset ovat juhlatuulella ja beer lao nayttaa maistuvan yhdelle jos toiselle vielakin useammin kuin tavalisesti. Tana aamuna ensimmaiseksi herattyani minulle tarjottiin guesthousen alakerrassa olutlasia kateen, mista sitten katsoin kuitenkin parhaimmaksi kieltaytya ja suunnistaa ensin aamupalalle. Aamupalalta takaisin pain kavellessani kantautui guesthouselta riemullisia naurunkiljahduksia pitkalle ulos asti.
Toissailtana kavimme ottamassa selvaa kuinka paikalliset osaavat juhlia yoaikaan, kun paivalla se tuntuu onnistuvan paremmin kuin hyvin, mutta hyvin nuo nayttivat parjaavan myos yoaikaan.. Nain yokerhoja rakastavana persoonana taytyy sanoa, etta nyt sita sitten taas muistaa miksei niissa tule yleensa kaytya.. Kamala meteli ja kamalat valot, ainut hauskuus oli paikallisten hilpeaa menoa seuratessa. Tuli siina sitten kaksi Gin & tonicia itsekin otettua ja loppujen lopuksi tultua vahan humalaankin tavallisesta poiketen..
Kotimatkalta jaikin sitten vahan asfaltti- ihottumaa muistoksi. Kaveltiin Benin ja Jipin kanssa tienvierta pitkin takaisin kohti guesthousejamme, kun takaa tulleen moottoripyoran kyydissa istuva poika nappasi kadessa kannettavasta bambukahvaisesta laukustani kiinni.En tieda johtuiko urheuteni muutamasta naukatusta almaholijuomasta vaiko jostain muusta, mutta silla samaisella sekunnilla tarrasin bambukahvaan entista tiukemmalla otteella kiinni, josta sitten seurasikin moottoripyoran perassa matkaamista mahallaan asfaltilla, kunnes laukkuvarkaiden moottoripyora meinasi kaatua ja he katsoivat paremmaksi paasta m i n u n laukustani irti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Passi oli tallelokerossa valmiina, mutta miten olisikaan murtunut menettaessani rakkaan Nikonini (kameran)... Polvessa, mahassa, olkapaassa ja kankussa pikku naarmut, mutta niin ylpeana on han itsestaan.. Seuraavana aamuna koko guesthouseni katu tiesi tapahtuneesta jo ennen heraamistani ja Wath paukkasi ovelleni ennen yhdeksaa kyselemaan huolestuneena olenko kunnossa.
Myohemmin kuulin, etta edellisena paivana, todennakoisesti sama moottoripyorakaksikko oli onnistunut nappaamaan paikallisen naisen kasilaukun, jossa han kantoi sormusta seuraavan paivan kihlaisjuhliinsa.. Tuk- tukkuljettajat kertoivat minun tapauksestani poliisille ja heidan pyynnostaan kirjoitan viela tanaan raportin tapahtuneesta, jospa se vaikka auttaisi saamaan kyseiset veijarit napattua..
Kohta onkin taas laksiasaterian aika ja pizzalle mennaan kuulemma. Huomen aamulla hypataan Benin kanssa bussiin ja suunnataan Savannahketiin, kohti uusia seikkailuja..
0 Comments:
Post a Comment
<< Home