Tunnollisen turistin velvollisuudet
Voi, sita jalleennakemisen riemua! Ben saapui eilen kaupunkiin!
Tavattiin kolmelta iltapaivalla ja juttua riitti tunti toisensa jalkeen. Vahan jalkeen kuusi tajusimme, etta on aika kayda pikaisesti siistiytymassa ja jo seitsemalta olimme takaisin ravintolassa tapaamassa, toisemme ja uuden tuttavuutemme Jipin Hollannista. Soimme ja jaomme muutaman beerlao pullon Mekong-joen rannassa. Ilta paattyi porukan vanhuksen osalta ajoissa, silla guesthouseni ovat sulkeutuvat jo puolikahdeltatoista. Mutta ei valittamista, silla sisainen kello herattaa joka aamu seitseman kahdeksan valilla (ei sentaan enaa kuuden seitseman, kuten pohjoisessa ollessa), oli sita sitten tullut nukuttua tai ei.
Olen viettanyt jo Vientianessa viikon ja siita huolimatta jattanyt hoitamatta tunnollisen turistin velvollisuuteni.. Olen kaynyt pitkilla ja lyhyemmilla kavelykierroksilla haahuilemassa ympari keskustaa ja kaupunki on taynna upeita temppeleita ja monumentteja. Jotenkin vaan tuntuu paremmalta istua tuk-tuk-kuljettajakavereiden seurana heidan odottaessaan asiakkaita (vaikka valilla kylla tuntuu, ettei nama herrat tee mitaan muuta kuin istu, naureskele, nuku ja syo), juoda minttuteeta guesthousen pitkaaikaisen asukkaan, burmalaisherran seurana tai pyoria internetissa lataamassa kuvia tai opiskelemassa englantia. Olen tullut siihen tulokseen, etta matkustaa voi kahdella eri tavalla, joko voit nahda "kaiken" ja juosta paikasta toiseen tai sitten voit nahda "jotain" ja paasta siihen sisaan hippusen pintaa syvemmin.. Sama kaava taitaa toimia aika monen muunkin asian kuin matkustamisen suhteen.
Toissailtana Wath vei minut "Great stupa":lle (Laosin merkittavin uskonnollinen monumentti). Puisto oli hiljainen, tahdet tuikkivat taivaalla ja valtava kullanhohtoinen rakennelma hohti sita ymaroivien temppeleiden keskella. Ajoimme ravintolaan Vientianen (Pariisin) Riemukaarta muistutatvan monumentin kautta.
Tuk- tuk kuljettajan tyo ei ole kaikista helpoimpia: Vaikak valilla naytatakin etteivat he tee mitaan muuta kuin jutustelevat keskenaan, on totuus toinen. Esimerkiksi Wathin paivat alkavat kolmelta aamulla, aamupala, suihku ja puoli neljaksi kyyteja odottamaan, paiva loppuu viiden ja seitseman valilla illalla, riippuen siita kuinka paljon rahaa on saanut paivan aikana tienattua. Vientianelaisen tuk-tuk kuljettajan keskimaaraiset ansiot kuukaudessa ovat 300 dollarin tietamilla, mista esimerkiksi Wath maksaa 100 dollaria lainanlyhennysta (tuk- tukiin lainatut rahat), noin 30 dollaria vuokraa, joten kaytettavaksi jaa tuollaiset 170 dollaria kuukaudessa, suurinpiirtein sama raha, mita minulta on mennyt taalla viikossa (tiedan, se on liikaa..).
Illallisen syotyamme tarjoilija toi poytaan laskun, joka oli 44 000 riel:ia. Annoin Wathille 20 000 setelin ja olin juuri kaivamassa osuudestani uupuvaa 2000 lisaksi, kun Wath maksoi laskun, nousi poydasta ja ei suostunut ottamaan lisaa rahaa vastaan..
Kohta on treffit poitsujen kanssa ja lahdetaan yhdessa paikallisbussilla ajelemaan ja tutustumaan Buddha puistoon. Huomenna olisi tarkoitus suunnata etelaan pain ja en osaa yhtaan sanoa, miten sielta loytyy internetyhteyksia, mutta kirjoittelen lisaa mahdollisuuksien mukaan.
Voikaa hyvin, Rakkaat! Olette ajatuksissani ja ennenkaikkea sydamessani jokaikinen sekuntti!
Tavattiin kolmelta iltapaivalla ja juttua riitti tunti toisensa jalkeen. Vahan jalkeen kuusi tajusimme, etta on aika kayda pikaisesti siistiytymassa ja jo seitsemalta olimme takaisin ravintolassa tapaamassa, toisemme ja uuden tuttavuutemme Jipin Hollannista. Soimme ja jaomme muutaman beerlao pullon Mekong-joen rannassa. Ilta paattyi porukan vanhuksen osalta ajoissa, silla guesthouseni ovat sulkeutuvat jo puolikahdeltatoista. Mutta ei valittamista, silla sisainen kello herattaa joka aamu seitseman kahdeksan valilla (ei sentaan enaa kuuden seitseman, kuten pohjoisessa ollessa), oli sita sitten tullut nukuttua tai ei.
Olen viettanyt jo Vientianessa viikon ja siita huolimatta jattanyt hoitamatta tunnollisen turistin velvollisuuteni.. Olen kaynyt pitkilla ja lyhyemmilla kavelykierroksilla haahuilemassa ympari keskustaa ja kaupunki on taynna upeita temppeleita ja monumentteja. Jotenkin vaan tuntuu paremmalta istua tuk-tuk-kuljettajakavereiden seurana heidan odottaessaan asiakkaita (vaikka valilla kylla tuntuu, ettei nama herrat tee mitaan muuta kuin istu, naureskele, nuku ja syo), juoda minttuteeta guesthousen pitkaaikaisen asukkaan, burmalaisherran seurana tai pyoria internetissa lataamassa kuvia tai opiskelemassa englantia. Olen tullut siihen tulokseen, etta matkustaa voi kahdella eri tavalla, joko voit nahda "kaiken" ja juosta paikasta toiseen tai sitten voit nahda "jotain" ja paasta siihen sisaan hippusen pintaa syvemmin.. Sama kaava taitaa toimia aika monen muunkin asian kuin matkustamisen suhteen.
Toissailtana Wath vei minut "Great stupa":lle (Laosin merkittavin uskonnollinen monumentti). Puisto oli hiljainen, tahdet tuikkivat taivaalla ja valtava kullanhohtoinen rakennelma hohti sita ymaroivien temppeleiden keskella. Ajoimme ravintolaan Vientianen (Pariisin) Riemukaarta muistutatvan monumentin kautta.
Tuk- tuk kuljettajan tyo ei ole kaikista helpoimpia: Vaikak valilla naytatakin etteivat he tee mitaan muuta kuin jutustelevat keskenaan, on totuus toinen. Esimerkiksi Wathin paivat alkavat kolmelta aamulla, aamupala, suihku ja puoli neljaksi kyyteja odottamaan, paiva loppuu viiden ja seitseman valilla illalla, riippuen siita kuinka paljon rahaa on saanut paivan aikana tienattua. Vientianelaisen tuk-tuk kuljettajan keskimaaraiset ansiot kuukaudessa ovat 300 dollarin tietamilla, mista esimerkiksi Wath maksaa 100 dollaria lainanlyhennysta (tuk- tukiin lainatut rahat), noin 30 dollaria vuokraa, joten kaytettavaksi jaa tuollaiset 170 dollaria kuukaudessa, suurinpiirtein sama raha, mita minulta on mennyt taalla viikossa (tiedan, se on liikaa..).
Illallisen syotyamme tarjoilija toi poytaan laskun, joka oli 44 000 riel:ia. Annoin Wathille 20 000 setelin ja olin juuri kaivamassa osuudestani uupuvaa 2000 lisaksi, kun Wath maksoi laskun, nousi poydasta ja ei suostunut ottamaan lisaa rahaa vastaan..
Kohta on treffit poitsujen kanssa ja lahdetaan yhdessa paikallisbussilla ajelemaan ja tutustumaan Buddha puistoon. Huomenna olisi tarkoitus suunnata etelaan pain ja en osaa yhtaan sanoa, miten sielta loytyy internetyhteyksia, mutta kirjoittelen lisaa mahdollisuuksien mukaan.
Voikaa hyvin, Rakkaat! Olette ajatuksissani ja ennenkaikkea sydamessani jokaikinen sekuntti!
posted by heidi-maria at 10:00 AM
1 Comments:
Olipa mukava katsella Thaimaan kuvia - kiitoskia. Ikävä Paita ja kaikkia ihmisiä. The Ring on vieläkin mulla. Ei meinaa Riian kanssa aikataulutukset osua millään. Mutta ahkeraaa on yrityksemme ollut - vielä me onnistumme. Pidä huolta.
Post a Comment
<< Home