Kuumuuden ehdoilla
Huh, etta voi olla kuuma. Kuumuus on niin todellinen, etta paivasaikaan on jo liikaa kuvitellakaan tekevansa mitaan ja yolla nukkumisesta ei meinaa tulla mitaan vaikka tuuletin huutaisi armoa.
Tanaan tajusin, etta todella olen laiska ja hidas reissaaja monien muiden reissaajien nakokulmasta. Ihmiset kysyvat kaupunki ja kyla toisensa jalkeen, onko minulla mitaan vinkkeja, mita siella voisi tehda, koska olettavat minun kayneen kaikkialla kun olen viettanyt paikassa jo useamman paivan. Mulla nyt vaan ei ole mitaan tarvetta menna sisaan jokaikiseen temppeliin ja nahda jokaikista monumentti. Nautin paljon enemman ymparistoa ristiin rastiin haahuillessani ja ihmisten kanssa turistessani. Ma en vaan koe sita niin, etta tuo nahtavyyksissa ravaaminen antaa mulle mitaan..Sita paitsi jos ma en ota ja rauhoitu, en saa irti mistaan enka mitaan.
Ehka ma oon vahan erillainen (nuori), mutta ehdottoman ylpeana siita..
Yska alkaa hellittaa, vaikka kuulostaa vielakin aika pahalta. Eilen paatin hellia itseani ja menin aromaterapia hierontaan. Voisin melkein sanoa, etta paras hieronta koskaan!
Illalla paasin vaihtamaan ajatuksia Sofian kanssa koneen aarella, josta sitten tulikin ihan mielettoman hyvat fiilikset.
Vaikka hyva on olla lahestulkoon koko ajan, mita mielettominta pystya sanomaan, etta en usko koskaan aiemmin elamassani olleen nain tasapainoisen onnellinen ja nain pitkaan, ainakaan yhtajaksoisesti.
Vahanaikaa sitten ymmarsin, etten ole tuntenut masennusta, edes hetkellista, sitten helmikuun alun. Ja se on pitka aika se.
Huomenna yritetaan paasta Champasakiin, Angorin aikaiseen temppeliin tutustumaan. Sen jalkeen viela paiva tai pari Paksessa, rinkka selkaan ja kohti etelan saaria (4000 islands), josta sitten reilun viikon sisaan pitaisi pyrkia rajalle ja Cambodian puolelle.
Suunnitelmia, suunnitelmia.. Kuukausi lekottelua, joogaa ja toivottavasti myos kulttuuriin tutustumista Cambodiassa, takaisin Thaimaaseen ja kesakuun puolessa valissa lento Brisiin tai Melbourneen. Katsotaan mihin tuuli mukanaan kuljettaa.
Tanaan tajusin, etta todella olen laiska ja hidas reissaaja monien muiden reissaajien nakokulmasta. Ihmiset kysyvat kaupunki ja kyla toisensa jalkeen, onko minulla mitaan vinkkeja, mita siella voisi tehda, koska olettavat minun kayneen kaikkialla kun olen viettanyt paikassa jo useamman paivan. Mulla nyt vaan ei ole mitaan tarvetta menna sisaan jokaikiseen temppeliin ja nahda jokaikista monumentti. Nautin paljon enemman ymparistoa ristiin rastiin haahuillessani ja ihmisten kanssa turistessani. Ma en vaan koe sita niin, etta tuo nahtavyyksissa ravaaminen antaa mulle mitaan..Sita paitsi jos ma en ota ja rauhoitu, en saa irti mistaan enka mitaan.
Ehka ma oon vahan erillainen (nuori), mutta ehdottoman ylpeana siita..
Yska alkaa hellittaa, vaikka kuulostaa vielakin aika pahalta. Eilen paatin hellia itseani ja menin aromaterapia hierontaan. Voisin melkein sanoa, etta paras hieronta koskaan!
Illalla paasin vaihtamaan ajatuksia Sofian kanssa koneen aarella, josta sitten tulikin ihan mielettoman hyvat fiilikset.
Vaikka hyva on olla lahestulkoon koko ajan, mita mielettominta pystya sanomaan, etta en usko koskaan aiemmin elamassani olleen nain tasapainoisen onnellinen ja nain pitkaan, ainakaan yhtajaksoisesti.
Vahanaikaa sitten ymmarsin, etten ole tuntenut masennusta, edes hetkellista, sitten helmikuun alun. Ja se on pitka aika se.
Huomenna yritetaan paasta Champasakiin, Angorin aikaiseen temppeliin tutustumaan. Sen jalkeen viela paiva tai pari Paksessa, rinkka selkaan ja kohti etelan saaria (4000 islands), josta sitten reilun viikon sisaan pitaisi pyrkia rajalle ja Cambodian puolelle.
Suunnitelmia, suunnitelmia.. Kuukausi lekottelua, joogaa ja toivottavasti myos kulttuuriin tutustumista Cambodiassa, takaisin Thaimaaseen ja kesakuun puolessa valissa lento Brisiin tai Melbourneen. Katsotaan mihin tuuli mukanaan kuljettaa.
posted by heidi-maria at 11:18 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home