Toisissa ulottovuuksissa

Ihan ensimmaisena haluan mainostaa muutamaa, ehkapa omaani noin tuhatkertaa mielenkiintoisempaa kuvausta reissustamme ja niitahan paasee lukemaan osoitteissa: www.janilyden.whereareyou.net, www.hansureissussa.blogspot.com ja anni.whereareyou.net.
Suosittelen mita lampimimmin!

Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, etta porukkamme hajoaa hetkeksi, kun pojat lahtevat huomenna kohti Vietnamia ja me tyttoset jaamme viela tanne Kiinan maalle kuppaamaan. Myos meidan ajatuksissamme on siirtya jonnekin lampimampaan ja niimpa suuntaamme etela Kiinaan viikonlopun aikana. Tosin harmittaa kylla jattaa Pekingin valot taakseen, kun taalta loytyy mita mukavimpia herrashenkiloita, joiden seurassa viettaisi mielellaan vaikka vahan pidemmankin ajanjakson.
Uteliaille paljastettakoon viimein, etta toisensa loytaneet kyyhkylaiset ovat Hannele ja Vellu. Siihen on menty, etta toinen viilaa toisen kynnet ja toinen pesee toisen pyykit. Saas nahda hyppaako Hannele sittenkin poikien ryhmaan huomisen jakautumisen seurauksena. Kaikki odotamme jannityksella.

Eilen illalla vietettiin laatuaikaa hostellilla maistellen paikallisia olusia. Joukkoomme kirjavaan mahtui olioita aina brasseista britteihin, tietenkaan unohtamatta Lentavaa hollantilaista, Anthonya, jonka kainalossa kaunis SB:mme nayttaa hyvin viihtyvan. Oi oi oi, tuota nuorta rakkautta.
Itsekin paasin harjoitamaan englanninkilen taitoani ladellessani elamanviisauksia saarivaltion jattisilmaiselle sopolaiselle, Greigille, yon pikku tunteina.

Tanaan paasimme kielletyn kaupungin muurien suojaan. Olis ollut hienoa paasta sinne yksin. Samaa varmasti toivoivat myos ne muut tuhannet turistit, jotka heiluivat kameroineen kaikkialla.
Ma rakastan mun uutta leluani ja voisin nukkuakin se kadessa. Kyseessa on siis tuo mainio pikku vekotin, jolla onnistuu ikuistamaan nakemiaan asioita. Vaikka kaikki on kylla muuttuvaa. Se siita ikuisuudesta.

Nyt meni keskittymiskyky, kun edella mainittu komistus saapui tuohon viereiselle koneelle.. Kylla ma voisin jaada tanne Pekingiin..

Hullunmylly

Hostellin leveiden sangyjen ansiosta, paistaa aurinko suoraan reissaajatyton sydameen. Eilen vietettiin kunnon Kiina paivaa: Aamulla syotiin paikallista aamupalaa ja illalla kaytiin electroniikka ostoksilla. Miten voikaan olla olemassa niin rumia rakennuksia kuin tuolla ostosalueella?
Illalla oli onnellisia matkaajia huone pullollaan, kun uudet digikamerat olivat rivissa tuolilla latautumassa. Vellu sai samanlaisen varastetun tilalle ja me Annin paadyttiin samaan kameraan myos. Itseasiassa helpoin ratkaisu oli ostaa kolme sanlaista vekotinta, koska yhdenkin hommaaminen oli omanlaisensa operaatio. Aluksi menimme "kauppaan", jossa kunkin myyntipisteiden edustajat tarrasivat hihaan kiinni, juoksivat perassa ja yrittivat kaikin keinoin myyda oman pisteensa tuotteita. Kun paasimme sopuhintaan, lahdimme pilvenpiirtajan pohjakerroksesta ylemmas, missa "oikeat" myymalat sijaitsivat ja siella todellinen kaupanteko vasta alkoikin. Ensimmaisesta "oikeasta kaupasta" jouduimme lahtemaan ulos ilman kameroita, koska alkuperaiseen hintaan olisi tullut lisaa veroja yms. Toisessa myymalassa, jossa lopulliset kaupat tehtiin meilla meni vahintaan puoli tuntia, vaikka ostosta oli jo sovittu. Meille kun olisi haluttu valttamatta myyda lisa akkuja, vakuutuksia ja vaikka mita muuta, joita ilman ei kamerasta ole yhtaan mihinkaan..
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kamerat irtosivat noin 220 eurolla kappaleelta ja Suomessa samalla kameralla hintaa oli ollut melkein puolet enemman. Taalla ei hintaa, mutta tyota.

Ystavani Spurgu Barbien onneksi ja minun pienoiseksi pettymyksekseni myos Lentavat hollantilaiset loysivat tiensa Pekingiin ja jotenkin kummasti myos samaan hostelliin suomiseurueen kanssa. Toiset ne kavivat romanttisella iltakavelylla Pekingin hamyisilla kaduilla ja flunssakin katosi sen silean tien.
Tasapuolisuuden nimissa kaikkien pitaisi loytaa Pekingin sulho.

Illalla vasymys oli kova ja pyoreassa poydassa syodyn illallisen jalkeen vei nukkumatti voiton. Untenmailla meni yhdeksan tuntia yhta soittoa, eika silmat meineet aueta viela sittenkaan.. Aamulla lahdettiin aamukavelylle tyttojen kesken ja laiskuuden iskeyttya turvauduttiin riksakuskien kyytiin. Kun sovittu hinta ei meinannut riittaa, suomityton lammin halaus korvasi puuttuvat yuanit.

Rahanmenoakaan ei voi estaa. Tanaan taytyi vaihtaa matkashekkeja paikalliseksi valuutaksi ja se ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Vihdoin loydettyamme pankin, joka suostui shekkeja vaihtamaan, jouduin allekirjoittamaan ainakin kolme eri paperia ja passistani seka shekista otettiin kopiot. Kurssikin oli huonohko. Mutta rahaahan meilla elintasoturisteilla on.. Onneksi 80 centin lounas ei tuntunut kukkarossa isolta lovelta.

Nyt alkaa olla paivauniaika. Taytyy menna kurkkimaan, mikali huoneeseemme uskaltaa jo menna, kun UB:ssa toisensa loytaneet kyyhkylaiset jaivat sinne kahden..

PS. Surukseni taytyy ilmoittaa, etta huomasin eilen pyykkeja kasaillessani "Kulkutautinen"- Pallontaallajat paitani jaaneen Mongolian ylangoille..

Doris ja Spurgu Barbie

Hautakammiosta vapauteena on helppo kayda tahan uuteen paivaan, joka on kuin onkin ehtinyt jo melkein puoleen. Kirjauduttiin asken sisaan tanne Jade youth hostelliin ja ensimmaista kertaa saa olla rauhallisesssa paikassa netissa, ilman oman paan tai ympariston aiheuttamaa taustahalya. Jos vaikka vihdoin loytaisi myos tavan ilmaista itseaan..

Tunnelmointia.. Liikkeessa oleminen tuo kaivattua vapauden tunnetta, mutta kuinka ihanaa onkaan olla pysahdyksissa. Eilinen meni toipuessa matkustelun ja ehka viela aikaeronkin tuomasta vasymyksesta ja tanaan pystyn paremmin nakemaan ja kuulemaan mita ymparilla tapahtuu. Pinnakaan ei pala yhta nopeasti. Pieni vaikuttava tekija saattaa olla tieto siita, etta hra Sahellys nukkuu ensi yon turvallisen valimatkan paassa, toisessa huoneessa kuin mina. Kaikki kunnia ja arvostus edella mainitulle henkilolle, mutta yolliset kaivosmies juoksut, itsensa hellimiskylvyista syntyvat aanet ja toisten palveluttaminen alkavat riittaa. Ainakin hetkeksi.
Ymmarran sen, etta jokainen tarvitsee aikansa ymmartaa sen mita ryhmassa matkustaminen tarkoittaa.
Viimeyona vedimme kaksi sankya yhteen ja nautimme siskonpedin tuomasta turvasta Annan ja Janin kanssa. Annan kanssa me ollaan sentaan taiteilijoita: Spurgu Barbie ja Doris.

Pidan Pekingista. Nyt todella tajuaa tulleensa Aasiaan. Riksakuskit, pyorillaan kasittamattomia maaria tavaraa kuljettavat papat, tuoksu ja ihmisten tuijotus..
Kummallisen siistia taalla kylla on.. ja hiljaista.
Oi, elama on ihanaa!

Kaikki tykkaa tytoista

Jopas tuli iloinen mieli, kun luin noita teidan jattamia viesteja. Kiitos Kaunis!

Vaikka ei ehka heti uskoisi, oli aikamoinen missio loytaa internetkahvila Pekingista.. Ensimmaista kertaa reissun aikana meinasi hermot palaa taydellisesti. Kierreltiin ympari kauppakeskuksia kinnaksi olevien ohjeiden kanssa ja kysyessa meille kylla yritettiin myyda nappaimistoja sun muuta, mutta yhtetta ei tuntunut loytyvan mistaan. Juuri kun oltiin luovuttamassa tama huikea spacekahvila vihdoin viimein avasi meille ovensa.. Yrittanytta ei laiteta.

Palaan viela hetkeksi viime torstai- iltaan (josta johtui tuo edellisen postauksen maininta krapulasta..). Vietettiin sita siis paikallisessa yokerhossa ja hostellilla jatkoilla, jossa juhlintaa jatkettiin muummuassa rappukaytavassa ja keittiossa, jonka pitaisi tavallisesti olla oisin suljettuna. Kaikki tapahtui tientenkin kera kitaran ja heleiden lauluaanien seka Juhan keskiyolla taydentamien vodkavarantojen. Aamulla joku sanoi, etta taisi olla hyva ilta, kun "Let it be" tuli ainakin nelja kertaa.. Mukana kuorossa oli ihmisia ainakin Saksasta ja jenkeista,tietenkaan unohtamatta Lentavia hollantilaisia.
Ilmassa oli Rakkautta. Se on sita ihmisen syvinta olemusta, pyrkimysta tulla yhdeksi. =) Mongolian sulhot ja morsiot siis tuli ja meni*, nyt on Kiinan vuoro nayttaa ihmeensa..
Kaikki tykkaa tytoista.

*On olemassa myos poikkeus, jossa morsio ja sulho eivat pistaneet toisiaan vaihtoon (edes rajalla) ja nain ollen matkaseurueeseemme kuuluu myos kyyhkylaisia..

Perjantaina kiertelimme viela UB:ta ja ostimme postikortteja resuiselta miehelta, jonka myynti-ilme ja puhe teidan kaikkien tulisi nahda ja kuulla. Ehka reissun tahan saakka parhaimmat naurut. Reissaajatoverit epailivat, etta siina olisi saattanut olla minun elamani mies,koska osaan kuulemma matkia sulhoani niin hyvin.. Illalla astuttiin junaan, joka kuljetti meidat rajan yli Earlianiin, josta hyppasimme yobussiin ja Pekingiin. Kaikkien mieli oli ylhaalla korkeuksissa kunnes junan lahdettya liikkeelle,huomasimme Annin ja Vellun kameroiden kadonneen. Heidan hytissaan oli ollut mies, joka luuli paikkansa olevan siina eika osannut englantia. Mies oli vaikuttanut hataantyneelta ja toki kaikki parhaansa mukaan auttoivat hanta. Siina sivussa Annin kassi oli tyhjennetty.
Onneksi kaikki kauniit kuvat ja mika hienointa hetket on tallennettuna meihin jokaiseen ja onneksi myos Janin, Hannelen ja Annan kameroihin. Hetkia on hankala saada kuviksi, mutta sydamessa ne sailykoon aina.

Shalalallalallaa - reissunaista laulattaa. Viimeyo meni makuupaikkabussissa takapenkin koviksina letkotellen ja hassuja jutellen. Tilaa ei ollut nimeksikaan, mutta siskonpedissa oli tunnelmaa. Mongolialaisten junatuttaviemme Kiinassa asuva sisko auttoi meita loytamaan majapaikan saapuessamme Pekingiin keskella yota. Hotelli on hieman liian hieno. Meilla on kaksi neljan hengen huonetta ja omat suihkut seka sopo porttieeri hotellin ovella! Huomenna vaihdetaan hostelliin, vaikke se olekaan kuin 2 euroa halvempi/yo,mutta tunnelma on taatusti toinen.
On ikavaa yrittaa kayttaytya hienommin kuin osaa. Huonekin on kuin hautakammio.

Aamulla haistelin Pekingin saasteita ypoyksin,kun muut viela jatkoivat retkiaan nukkupaavon seurassa. Nyt poskia kuumottaa niin, siispa huomiseen.

Ryhmapaivakirja osa 2

Tassa tulee jurtassa kirjoittamme tarina. Niille keille on jaanyt epaselvaksi ryhmapaivakirjan luomistapa tiedotettakoon, etta jokainen lasnaolija kirjoittaa vuorollaan joitakin ajatuksia matkaamme liittyen ja kaantaa paperia niin, etta seuraava kirjailija ei nae kuin muutaman viimeisen sanan, josta jatkaa.
Keskiviikko yona syntyi seuraavaa:

Jurtassa on hikinen tunnelma. Kamina lammittaa kuin sauna ja keskustelut liikkuvat vaatteiden riisumisen, kondomien kayton jarkevyyden seka mongolialaisten retsumiesten ymparilla. Viilentaako jaatava yo kiehuvat intohimot? Sita ei moni tieda, silla jakkiharan liikkeita on vaikea arvioida, puhunattakaan vieraanvaraisten isantiemme liikkeista.. Sitapaitsi mita valia silla on, kun omat pojat tahtovat pitaa neidot vierellaan.. Lampo tiivistyy ymparilla yhdessa olo luo tunnelmaa. Nain on helppo unohtaa mita on taakseen jattanyt.. Se on myos sinne jaanyt, paitsi jos kaantyy 180 astetta, niin kai sen.. vit..jotain.. uutta loytyy itsesta mongolian aroilla, hiljaisuus on syvempi jurtan ulkona kuin missaan pitkiin aikoihin mutta ei silti satu korviin. Kynttila palaa pian loppuun mutta sisainen liekki palaa voimakkaammin aina vaan. Tahdet loistavat kirkkaasti. Niita ei mikaan keinotekoinen valo taalla peita. Samat tahdet ne loisatvat aina, mahtavaa muistaa se taas, katsellaan niita yhdessa, koetaan ne yhdessa. Mina ja ystavani rakkaat. Taal kodas ollaan Tunnelma valtava. Siita ilosta jo vaatteita riisuttu on. Hienoa olla lahekkain.

Tassa oli siis Juhiksen, Hanskin, Lydarin, Veli- Vilperin, Ann*n, Ann*n ja Heipan ajatuksia..

Tahdet, tahdet

Armoton krapula. Paa jumittaa pahemman kerran nain vimmeisen Mongolia paivan kunniaksi.. Lahdetaan tanaan matkaamaan Kiinan rajalle ja liput oli niin edulliset, etta paikallista valuuttaa jai rutkasti yli.. Mitenkas muutenkaan sita voisi kuluttaa, kuin paikallisessa yokerhossa.. Tanaan on hyva paiva havita maisemista, silla muut hostellivieraat arvostivat yollisia laulutuokioitamme varmasti yhta paljon kuin me..

En tieda kuinka kertoisin retkestamme kansallispuistoon. Sita rauhaa, hiljaisuutta ja kauneutta on vaikeaa kuvailla sanoin. Kaikki se on painettu syvalle kauniiden hetkien muistoihin. Toissapaivana lahdimme siis luonnon helmaan. En osaa sanoin kuvailla fiilista, joka syntyy istumisesta korkean kallion kielekkeella, taydessa hiljaisuudessa. Aurinko paistaa ja lammittaa seka kehon etta mielen. Alhaalla juoksee lauma lehmia ja voit kuulla lintujen siipien havinan..

Yovyimme jurtassa. Teimme perinteisen sukupuolijaon ja heitimme teinierottelun historiaan. Paivalla paasimme ratsastamaan. Tosin ei niin perinteisesti kuin tietamattomampi saattaisi kuvitella, silla nama ponin kokoiset ratsut eivat totelleet meidan avujamme, vaan ainoastaan (komean) oppaamme aanta. Veli- Vilperi, joka niin kovin etukateen jannitti elamansa ensimmaista kertaa selassa hevosen, yritti kaikin keinoin saada ratsuaan laukkaan, mutta kovasta yrityksesta huolimatta joutui tyytymaan tasaisen tappaavaan tallusteluun. Hevostelu ei yltanyt lahellekaan odotuksia. Se mita jai kateen oli jaatyneet varpaat ja sormet.

Illalla nautimme isantien valmistamista maukkaista aterioista ja hyppelimme lahestulkoon alusvaatteisilla poikien jurtassa. Komea mies tiesi kuinka lammittaa. Pojat yrittivat saada ryhman toivomuksesta siskonpedin aikaiseksi, mutta sankyjen liikuttelu jurtasat toiseen osoittautui ylitsepaasemattomaksi tehtavaksi. Laulu raikui ja kitara soi. Myos yhteisleikit olivat kunniassaan. Yolla ryhmahalitimme tahtitaivaan alla ja siita syntynytta tunnetta on vaikeaa kuvata. Ryhmahali juoksu alavassa maassa ei onnistunut yhta sujuvasti. Paadyimme nukkumaan omiin jurttiimme ja yolliset hikoilut ja vuoroin jaatymiset loivat oikeanlaista tunnelmaa. Kokonaisuudessaan retki oli mita mahtavain. Oli hyva paasta pois UB:n saastesumusta ja vetaa keuhkot tayteen puhdasta ilmaa. Jokaisen meista pitaisi pyrkia silloin talloin paasemaan pois kaupunkien arsykkeiden tulvasta ja yksinkertaistaa, jotta kuulisi paremmin oman sisaisen aanensa..

Melko tyhjassa nettikahvilassa soi Nightwish.

Onks pakko jos ei haluu

Loistavat fiilikset, vaikka onkin jaanyt muutamat maitohapot syomatta ja taytyy olla varuillaan, etta naistenhuone loytyy koko ajan lahettyvilta.
Paatin nyt lukijoiden sanomattomien toiveden mukaisesti liittaa tahan vahan faktaakin tapahtumien kulusta.. Olemme siis edelleen Mongoliassa, jossa asuu noin 2,5 miljoonaa ihmista. Taalla huomaa hyvin tulleensa Aasiaan: vastaantulevat lankkarit ovat lahinna turisteja ja buddhalaisuus on esilla nakyvasti. Ulaan Baatarissa, paakaupungissa asustaa melkein puolet maan vaestosta ja se on hyvinkin lansimaalaistunut kaupunki. Vaki vaikutti olevan suorastaan riemuissaan isoherra ison, Bushin, vierailusta. Valilla seisoessaan kerrostalolojen valissa, voisi yhta hyvin luulla seisovansa jossakin Suomen lahioista. Lahempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, etta "varakkaan pinnan" alta loytyy se taysin vastakkainenkin puoli. En tieda, mutta vaikuttaa silta, etta Mongolian hallitus on paattanyt saastaa kaivonkansiin ja niiden asentamiseen kaytetyt rahat ostoskekuksien rakentamiseen.. Koko ajan saa olla varuillaan liikkuessaan ihmisvilinassa. Jos et meinaa heittaa henkeasi sekopaisessa liikenteessa, niin seuraava askeleesi saattaa vieda sinut keskella katua sijainneen kaivon pohjalle. Lansimaalaistuneet nuoret ja vahan vanhemmatkin kaupunkilaiset, luovat milenkiintoisen nakyman kaupunkiin, kun vierella kavelee vanhoja kansallisvaatteita edelleen kayttavia kulkijoita.
Ja tiedoksi viela kaikille, etta mongolialaiset arvostavat koulutusta: noin 98 prosenttia vaestosta on lukutaitoisia (Lonely Planet: Mongolia 2005)

nyt sitten siirrynkin diipadaapaan.. Eilen iltapaivalla jatkettiin tallaamista ympari ampari kaupunkia ja kavimme muunmuassa syomassa koko porukan voimin. Taalta on hieman hankalaa loytaa kasvisruokaa ja se vei koko joukon kalalinjalle. Tutustuimme temppelialueeseen ja siirryimme gueshousen lampimaan tunnelmaan jo hyvissa ajoin. Meille tarjottiin erilaisia mahdollisuuksia tutustua paikalliseen luontoon ja "aitoon" elamantapaan retkien muodossa ja siita syntyivat tahan mennessa ensimmaiset ristiriidat joukkiomme keskella. "onks pakko, jos ei haluu." Ei ole, ei. Meinasi aluksi unohtua itsekkaalta Heidilta, se vapauttava totuus, etta jokainen voi tehda, olla ja menna juuri niinkuin haluaa ja ei ole mikaan ongelma, kayda valilla poikkeamassa omilla teillaan ja palata sitten tutun ja turvallisen ryhmahalin suojiin. Johtuiko sitten edella mainitusta, unenpuutteesta vai yksinolon halusta, mutta eilinen ilta oli ristiriitojen selvittelya oman paan sisalla. Nukuin ja herattyani olin karttyinen kuin talviuniltaan heratetty karhu. Ilta meni kirjaa lukiessa ja muutamaa kysymysta paassa pyoritellessa. Lahempana puolta yota vietettiin Annan kanssa juttutuokiota naapurihuoneen brittien ja jenkkien kanssa ja mieli siita sitten parani. Aamulla en voinut ymmartaa miten olin voinut antaa joidenkin noin vahapatoisten asioiden vaivata mieltani. Kysymys oli siis retken kohteesta, pitudesta ja Kiinaan siirtymisen ajankohdasta. Nyt on kuitenkin paatetty niin, etta huomenna lahdemme aamusta kansallispuistoon ja ratsastamaan. yon nukumme jurtassa ja torstai paivana palaamme tajaisin. Perjantaina jatketaankin sitten jo Kiinan puolelle ja edessa on reilut 20 tuntia junassa ja sitten samanlaiset bussissa. Suunnitelma paatetty, ketaan ei pakotettu ja mieli lepaa. Kylla elama on ihanaa!
Tanaan oli pakko kayttaa puolet valoisasta ajasta romaanin saattamiseksi loppuun, koska maalimani pyori uhkaavasti kirjan tapahtumien ymparilla. Loistava teos muuten, tuo Tuulen varjo, jonka kirjoittajaa en nyt millaan muista. Anni, Hannele ja Vili- Vilperi olivat aamupaivalla seuraamassa buddhalaista seremoniaa ja illalla kuvaamassa kaupungin laidoilla jurttia. Tientenkaan unohtamatta punaviinilasillista, jonka joivat shampanjalaseista. Kerron taman vain siksi, etta myohemmin tanaan pitaisi kuulemma kayda katsastamassa muutama paikallinen lisaa.. :) Huomenin aikainen heratys taitaa kuitenkin sitoa meidat tiukasti kerrossankyjen uumeniin. Jani, Anna ja mina kavimme kavelylla ja loysimme tiemme vanhaan, luultavasti jo kaytosta poistettuun huvipuistoon, jossa tutkimme hienoja, vanhoja puustaveistettyja satuhahmoja ja muuta kummallista. Sisaankaynnin sijasta paatimme hyppia yli aitojen, vaikkakin uloskaynti kavi avoimesta portista. Rakas ystavamme Kaivosmies Juha on panostanut tanaan muunmuassa kodinhoitohommiin ja pesetti seka omat etta ex- vaimonsa pyykit ja kunnostautunut huolehtimaan nestetasapainon yllapitamisesta majapaikan olohuoneessa. Nyt herra otti iltalenkin viereiseen saunaan ja kokovartalohierontaan. Taytyy kiirehtia takaisin guesthouselle, silla jokainen meista haluaa olla nakemassa edella mainitun henkilon naaman, hanen palatessaan takaisin.

Puhdas kuin pulmunen

Tuntuu kuin olisin herannyt uudelleen eloon. Saavuimme aamulla Ulan Batoriin ja asemalla oli majoituksen tarjoajaa jos jonkinlaista. Luotimme fiilikseen ja lahdimme mukavan, hyvin englanniksi kommunikoivan naisen matkaan. Tama guesthouse tuntuu oikein hyvalta ja internetin kayttokin on ilmaista.. Paikan pitaja Mister Kim vaikuttaa oikein hulvattomalta tyypilta.
Parasta tassa paivassa on yllattaen suihku (ensimmainen viikkoon!)ja ehka yksi elaman mieleen painuvimmista hetkista aamulla, kun nuoren hyttiemantamme heratettya meidat kaksi tuntia ennen asemalle saapumista, saimme mahdollisuuden katsella aavikkoa, jonka taustalla olivat vuoret ja taivaalla loistavat tahdet.Koko porukan viela istuessa samassa hytissa, oli tunnelma taydellinen. Kaunista.
Meidan kaikkien tuntema kaveri, erinaisia mielipiteita herattava, herra Bush on taalla tanaan vierailulla ja se nakyy katukuvassa. Otettiin pieni aamulenkki keskustassa ja nyt sitten paivaunittelua taalla majapaikassa. Taalla vietetaan varmaankin viikon verran. Ihanaa, ihanaa saada olla paikoillaan. Kunhan viela nakisi jakin!
Kuljetusta junamatkasta tulee paivitysta edellisen otsikon alle, kunhan tassa ensin tulee siihen tilaisuus ja mieli jaksaa panostaa.
PS. Taalla ei ole puoliksikaan niin kylma kuin Irkutskissa. Vain tuommoiset -2.. Ja aurinko paistaa saastepilven takaa.

Halitusta ja pussikeittoja

Irkutskissa ollaan. Paa jumittaa pahemman kerran, kun ei tullut nukuttua viimeyona lahestulkoon yhtaan. Juttua ei synny, vaikka tarinaa olisi paljon.. Eika viitsisi millaan maksaa tasta kuvaruudun tuijottamisesta. Edellamainituista syista kuvaan matkaan ryhmamme junassa rustaaman mustalaisen paivakirjan sanoin:

Rauhallisten unien jalkeen herasi jo hamartyvaan paivaan. Paivan suurimmat paatokset liittyivat erinaisiin keittoyhdistelmiin. Hamartyvassa illassa ajattelimme, kuinka hienoa on tuntea. Ihmiset keskustelevat itselleen tarkeista asioista, jotkut tuntevat niiden olevan uusia. Toinen loytaa istestaan uusia puolia, toinen taas kuinka unohtaa itsensa. Kukin tavallaan. Itsestani en viela tieda, tahdon paljon, mutten mitaan erityista. Huh, mika tunnelma sisalla, mika ristiriita. Kuitenkin kaikki on yhta juhlaa talla hetkella. Kuppi teeta, toisille olutta. Jokainen tekee, mita tekee.. Ystavyys ovat kuin viini, paranee vanhetessaan. Mita ihmetta tapahtuu seuraavaksi.. Kukapa tietaa mita seuraavaksi tapahtuu? Onko silla mitaan merkitysta? Seuraavaksi saattaa hyttiemantamme vaikka taas taluttaa minut ulos taalta ja ehka jaan yksin keskelle Siperiaa. Niin kay jos niin on tarkoitus kayda. Voi olla, etta elamani tarkoitus on elaa maajussina keskella Etela- Siperiaa. miksi en viettaisi loppuelamaani Etela-Siperiassa? Silla karvalakki mummot, vodka ja lumi tuntuu juuri silta mita olen aina kaivannut. Aroilla vaeltaminen korvaisi Pohjanmaan ja se vodka.. eihan tassa suurta eloa ole. TAlvi lienee kuukauden pidempi. Ilmapiiri on kuitenkin lammin.. joten se sulattanee syvimmankin jaan. Se kaikki baltika olut.. mutta joinain hetkina pelkaa, etta eras venalainen nainen tulee kaymaan..Voi siis olla, etta jossain vaiheessakaipaus kohti jotain muuta ja lampimampaa kohden tulee. Oli talvi tai kesa omapaikka loytyy kun.. On sen aika. Kun nouset ilmaan, onsun avattava siipesi, silloin on sun valinta milloin laskeudut.

Se alkaa olla menoa sitten

Huomenna lähdetään puksuttamaan kohti Moskovaa. Jännitys on meinannut viedä multa järjen kuluneella viikolla. Kumma kyllä perhoset eivät ole lennelleet vatsassa, mutta nukkupaavo on jättänyt heittämättä unihiekat silmille ja sen seurauksena onkin tullut heitettyä oman mielen kanssa ylös ja alas. Viimeinen Suomi-viikonloppu oli tapansa mukaan yllätyksiä täynnä. Jäähyväishalien lomassa ehdin saada ihka uusiakin tuttavuuksia ja aika meni kuin siivillä.
Nyt ei jännitä, vihdoinkin tästä tulee totta!
Hipsin tästä vielä viettämään joulua ennen kuin herra Ärjylä kaikessa ystävällisyydessään antaa mulle kyydin Helsinkiin.
(Ärjy oli päättänyt, että eihän joulun juhlimista voi jättää välistä. Eilen juhlittiin isänpäivää ravintolassa vuorokautta etukäteen ja tänään maistellaan Ärjyn "metsästämää" joulukinkkua..)